/ kele

Lumeen en oo vielä kyllästynyt, mutta päänsärkyyn olen. Totaalisesti. Eilinen oli väliä, yöllä taas alkoi. Hellitti kun nousin ylös, mutta heti kun oikaisin takaisin sänkyyn lukemaan (hyvä kirjakin olis) niin se alkoi entistä hurjempana. Kaadoin lääkekaapista kaikkea mahdollista suuhun ja hakkasin nyrkeillä päätäni. Potutti ja ketutti veellä ja iillä.

Esikoinen ja mies on kipeitä. Jälkimmäisellä oli yli 39 kuumettakin, toivottavasti ei ole influenssaa. Silti se reuhtoi sen lumenpudottimen kanssa, mie olin apuna mutta piti jo sitten komentaa kovalla äänellä, että lopetti että päästiin saunaan ja saatiin mies lepäämään. Oli se kyllä sitten saunan jälkeen ihan naattikin, ei jaksanu ees pukea eikä tulla sänkyyn. Nukkui sohvalla ja hikoili sohvan ja viltit miehenhajuisiksi.

Mie reuhdoin selkäni kipeeksi. Olkapääkivun takia nukkuminen on huonoa, nyt vielä selkäkin haittas. Mutta toimeliaan ja väsyttävän päivän jälkeen uni voitti joka tapauksessa. Tein nimittäin kolmeen otteeseen lumitöitä - mies oli aikonu ne tehdä lingolla töiden jälkeen, mutta mie kolasin kun kuulostelin jo päivällä, että se on kipee. Aamulla piti kolata, että pääsi pihasta pois, hierojalta ja kaupasta tullessa piti kolata, että pääsi takas pihaan, ja sit vielä myöhemmin saunapolku. Hiton painavaa lunta. Jos olisin tienny joutuvani ne tekemään joka tapauksessa, olisin kolannu sillon, kun lumi oli vielä kevyttä pakkaslunta.

Lumenpudotushommia varten piti lapioida polun kohdalle levennys, johon pinottiin kuormalavoja, ja niiden päältä justiin ylti vähän hilaamaan sitä pudottajaa katolla. Ei edes harjalle asti. Sitten taas uusi kolo kinokseen, lavojen siirto, ja uusi pätkä kattoa. Ei oo helppoa. Varasto kun on entinen navettarakennus, eli se on kaksikerroksinen ja vielä rinteessä, ja alarinteen puolelta pudoteltiin. Pudotusvehjes on ihan hiivatin painava nostaa sinne ylös. Kyllähän se "opetusvideoissa" sujuu mallikkaasti, kun on tilaa pihalla ja rakennuksetkin matalampia. Ylärinteen puolelta ei oo vielä kokeiltu, mutta siellä ei ole ongelmana kuin puut, risut ja paksu lumihanki.

Onneksi tänään ei tarvi lähtee ajeleen mihinkään, aika liukasta voi olla kun on lämpöasteita ja tiet pakkautuneessa lumessa. Mutta kyllä jotkut tuolla tien päällä on ihan yltiövarovaisia, suolatulla jäättömällä tiellä ei tunnu kuudenkympin alueella pääsevän neljääkymppiä kovempaa. Että joku tolokku siinäki pitäs olla. Kelin mukaan ajaminen ei tarkoita että ajetaan kävelyvauhtia joka paikassa. Yksi tällainen ajeli edessä ja lähti siitä isolle tielle, mie jäin risteykseen odottamaan ku näin että rekka tulee. Joutui meinaan rekkakuski sitten seisoon jarrulla, kun sillä oli se vähintään kahdeksankymppiä vauhtia ja eteen ilmestyi sellanen köpöttelijä. Hengenvaaralliseksi semmonenkin saattaa käydä, kun rekan jalkoihin jää.

Nyt ei potuta enää niin paljon, kun sai vähän pärpättää tänne ♥ pääkin saattaa ehkä olla vähän parempi. Tai vähemmän kipee edes.

Kuvituskuvaksi vanha otos joltain muinaiselta keväältä...