Pakka moloja

Eipä tarvinnu lähteä joogaan, nenä on tukossa muutenkin, saati jos on kumarassa. Iskiashermo eilen vähän kimoili, ja illalla tein joogaliikkeitä sen helpottamiseksi ja samalla muutakin. Alaspäin katsovassa koirassa meni koko pää ihan tukkoon. Muuten vointi olis ollukin ihan jaksavainen, mutta en viitsiny lähtee sinne tuhiseen ja puhkuun. 

Eilen pääsi vähän pidemmälle lenkille, kun oli hyvä ilma, ja kuopus oli käymässä kotona ja lähti mukaan. Meillä oli mukava kävelyreissu. Muutenkin kotona oli heti enemmän naurua kun se oli käymässä. Osin flunssaista räkänaurua. Toivottavasti kuopus ei saanut flunssaa, kun ensi viikolla on hiihtolomakin. Joulun jälkeisen lomanhan se vietti kryptosporidoosin kourissa kokonaisen viikon. 

Naurun aiheet vaan on vuosien saatossa vaihtuneet, nyt ne on tällasia.... XD

Hanget on pikkusen vailtuneet, osa lampuista palannu lumen yläpuolelle, mutta juuri tälläkin hetkellä sataa lisää. Ja linnut iloisesti hyppelee puussa ikkunan ulkopuolella. Vein pähkinöitä ja vähän vanhoja leivänjämiäkin närhien iloksi. Ja harakoiden. Naakkojakin on nyt näkynyt, mutta vaikka niitä iso parvi täällä kylällä pyöriikin, pihalla niistä ei oo ollu riesaa. Kyllä ne tarjottuja leipiä ja pähkinöitä käy välillä napsimassa silleen sivistyneesti. Naapurin piipussa näky yhtenä päivänä pariskunta istumassa, ja toinen odotti vuoroaan katonharjalla. Täytys käydä tarkistaan, onko mejän piipussa verkko vielä paikallaan.

"Luonnossa on reikiä keväisin", loihe lausumaan hassu eksäni. Jonka kanssa varmaan olisin vieläkin (ellei joku muu olis vieny mun paikkaa) jos se ei olis pilannu sillä viinalla kaikkea. Hyvä mies, viisas ja huumorintajuinen, ei mustasukkainen eikä väkivaltainen, ja tunnollinen. Paitsi kun viina vei, sillon ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Toisaalta mun unet, joissa se esiintyy, on ahdistavia. Niissä on se alkoholismin tuoma epävarmuus ja turvattomuus läsnä. 

Unista puheenollen, olin taas viime yönä muuttanut uuteen asuntoon. Se oli täynnä edellisen asukkaan kukkia. Hurjasti kukkivia kukkia. Opuntiakaktus oli ainoa jonka tunnistin. Yö meni aika hyvin, kun muistin ottaa tujun annoksen särkylääkettä ennen nukkumaanmenoa, ja suhautin vielä nenäsuihkettakin.

Aamulla, ennen lumisateen tuloa, oli taivaanrannassa oranssi valojuova violetin pilven alla. Oli hieno. Kuva tosin huono, ikkunan läpi otettu. 

Tein eilen kuopuksen kotonakäynnin kunniaksi (aina löytyy syy juhlaan!) gluteenittomia mokkapaloja, ekaa kertaa sillä ohjeella, ja jestas että tuli murenevaa. Ei sitä saanu siisteinä paloina ollenkaan, se on ihan kuppi ja lusikka -tavaraa. Kuorrutuksen levittäminenkin oli tuhraamista, kun pohja tarttui levitettävään kuorrutteeseen ja jos yritti vähänkin korjailla jälkeä, tuli vain enemmän tuhoa. Onneksi en ollu tekemässä millekään vieraille tarjottavaksi. Kuopukselle pakkasin mukaan silleen, että painoin rasialla jäljen, jota pitkin leikkasin saksilla leivinpapereineen päivineen rasian muotoisen palan, ja toisen siihen päälle niin että paperi jäi väliin. Hyväähän se toki on, mutta en taida toiste tehdä.