Pullaton perjantai

Taas on hieno ilma, enkä mie vieläkään oo ulkoilukunnossa. No, tulee niitä ilimoja vielä. Ja onhan siellä melkomoinen tuuli - ihmettelen, miten tuollainen puhuri on päässytkin syntymään ilman, että lehdistö ja meteorologit varoittelee myrskystä. Nyt varoittelee vaan jalankulkusäästä, ja kyllä mie jo tuohon pihalle hiekoitusmursketta heittelin. Jotenkin ihanan keväisen näköistä, tie kimaltelee jäisenä auringossa ja räystäät tippuu. Linnut laulaa ja ajattaa toisiaan.

Eilenillalla käytiin kaupassa, ja ihmeteltiin kun kaupan iso parkkipaikka oli aivan täynnä autoja, piti ihan kierrellä pari rundia ennenkuin paikka löytyi. Sitten älysin, että lähellä on koulu ja siellä tietty vanhojentanssijuttuja. Siinä voi kaupan ihmiset sitten ihmetellä, kun parkkis on aivan täynnä autoja, mutta asiakkaita ei yhtään, kun ne ei saa autoaan kaupan pihaan ja menevät muualle. Helpostihan sitä aattelee, että tuohon voin laittaa autoni siksi aikaa, mutta kun sata muutakin ajattelee samoin... ei ehkä kauppiaskaan oikein tykkää.

Aamulla oli komia rusko taivaalla. Tuohon pysähty autokin ottaan kuvaa. Tai en ainakaan keksi muuta syytä, miks se olis siihen muutamaksi sekunniksi pysähtyny. Tyttö sanoi, että Snäpissä on monta kuvaa just samasta rusotuksesta. Piti viedä kaupunkiin asti, kun juna oli 20 minuuttia myöhässä. Ajattelin että kävisin jostain hakeen jotain uunituoretta hyvää aamukahvin kanssa, mutta en jaksanu, ja nyt on sit tehny mieli PULLAA. Vaikka tuskin mie sitä ees maistaisin. Kahvi kyllä maistui - pahalle.

Miehellä on vapaapäivä, se lähti vaihdattaan auton pakoputkea ja samalla hakee toisen tytön asuntolalta viikonlopun ja hiihtoloman viettoon ja toisenkin lupasi koulusta noutaa. Esikoinen pääsee kahden viikon pakollisen eron jälkeen taas poikakaveria moikkaan. On ne ennenkin saattanu pari viikkoa olla näkemättä toisiaan, mutta nyt, kun poika on armeijassa niin tuntuu se ikävä olevan kovempi. Ja kuopus on alottanu autokoulun, tekee nyt niitä verkon teoriajuttuja. Niin se on aika muuttunu, autokouluakin käydään nykyisin verkossa. Ja ajetaan simulaattorilla.

Löysin lukemattoman Seppo Jokisen kirjastosta. Se se jaksaa kirjoittaa mukaansatempaavia kirjoja vieläkin, vaikka se on niitä jo paljon tehnytkin. Aiemmin kun puhuin siitä Denise Rudbergistä, ja totesin kommentoijan arvion köykäisyydestä oikeaksi, niin oon nyt lukenut ne kolme muutakin kirjaa, jotka löysin - sarjan viidettä osaa en oo vielä nähny eikä oo niin kiire sen kans. Onhan se kaunokirjallisessa mielessä ihan hyvää kamaa, mutta dekkarillisessa mielessä ei. Juurikaan ei oo panostettu siihen rikostapaukseen, että lukijakin saisi miettiä kuka on syyllinen. Yhtäkkiä vaan murhaaja tunnustaa poliisille, vaikkei tarttis. Tai todetaan, että tappaja on joku palkkamurhaaja, joka on jo paennut ulkomaille. Tai yhtäkkiä tärkeä todiste löytyy ja pidätys tehdään viidellä viimeisellä sivulla, ja siihen asti koko kirjan ajan on vain haahuiltu, kyselty tyhmiä ja selattu papereita. Ja kirjoissa juodaan kauheasti koko ajan, ja päähenkilö vetää pikkusikareita joka välissä. Hyi.

Kuumemittarit on epäluotettavia. Tein testin, että mittasin lämmön suusta - 37,4 - sitten saman tien sammutin ja laitoin uudelleen päälle ja mittasin toiselta puolelta kieltä - 37,1. Eilen kokeilin kahdella mittarilla kainalosta, ja taas tismalleen samat lämmöt, tosin tietysti eri mittareissa. En kokeillu uudelleen, että olisin nähnyt, oliko ero mittareissa vai onko mun toinen ruumiinpuolisko 0,3 astetta kylmempi kuin toinen. Jos olis ees kuumetta että sais olla kokonaan pois pelistä. Yritin ehottaa miehelle, että kävis Honkkarista ohimennessään ostamassa kolme varjostussäkkiä meän kartiotuijille, ku ovat euron kappale, mutta se vaan alko kyseleen, että enkö mie jaksa lähtee ostaan. Joo, jos se ite jaksaa 39 kuumeessa pudotella lumia katolta, niin ei se tarkoita, että mie jaksaisin kuumeettomassa flunssassa yhtään mitään. Sydän hakkaa ja happi loppuu jo ihan mitään tekemättömänäkin. Eikä oikein ees välitä. Tänä aamuna harjasin tukan ja tein uuden letin, edellinen oli ainaki kaks vuorokautta päässä, pipon vain vedin peitoksi jos ihmisten ilmoille piti mennä.