Kauhumaha

Jopas oli kiukkuisia paarmoja kylillä! Ja miten ne saa aikaiseksi tuollaisia paukamia, vaikka ne hätistää tai litistää heti, kun purema tuntuu? Puoli säärtä turvoksissa yhdestä pistosta. Mutta toki muuten oli kiva aamulenkki.
Peruna kukkii. Yhtäkkiä vaan olikin kukat koko perunapellossa. Valkoista ja violettia.


Tää on yks mun lempikukista, kirjopillike. Se on kaunis ja sen kukat on makeat, lisäksi ne saa soimaan sopivasti puhaltamalla. Tietääkseni ainoa pillike, johon saa äänen.

Sitten tämmöisiä söpöjä koivuludevauvoja ♥ ihan sattumalta huomasin. Kun oli aikaa katella muuallekin kuin jalkoihin ja maahan... mettässä ja poluilla ei paljoo ympärille vilkuilla, kun pitää olla tarkkana ettei kävele käärmeen suuhun. Tai ei itestä väliä, mutta koirista. Ne voi kuolla käärmeenpuremaan, mie en. Tai ainakin se on erittäin epätodennäköistä.


Seurakunnanmetsuri huolehtii, ettei huudeilla kasva yhtään vanhaa havupuuta, ja ettei haitalliset vieraslajit ainakaan häviämään pääse.
Tuolle palsamiröykkiölle ei ole tehty mitään muuta, kuin otettu siitä multaa ja viety palsaminsiemeniä muuallekin leviämään. Eikä ole ainoa paikka, missä ne rehottaa seurakunnan jäljiltä.

Eilen miehen ehdotuksesta grillattiin. Söin possua ja tomaattia ja sipulia ja grillijuustoa. Ja jotain Lidlin lisäkesalaattiakin. Ja kyllä tuli syötyä! Mutta oli ihan mukavaa istuksia pihalla, ei ötökätkään pahemmin häirinny. Lueskelin siellä, osan aikaa kyllä kunnolla varjossakin, mutta silti nenä punotti aamulla kun peiliin katsoin. Mies siivosi ♥ kerrankin mie vaan olin enkä yhtään stressannut, että nyt minunkin pitää siivota kun mies siivoaa. Ei vaan jaksanu. Tänään ehkä jaksaiskin.

Vävykandidaatti kävi veljensä kanssa Mommilassa soutelemassa jotain kirkkovenettä. Kädet on rakoilla mutta hyvin pärjäsivät ekakertalaisiksi. Melkeen lähdin niitä kattomaan, mutta en sitten lähteny ku maha oli täynnä grillimuonaa ja mieskään ei ollu halukas tulemaan seuraksi. Se oli kaljotellu joten mun olis pitäny ajaa, ja pelkäsin etten löydä parkkipaikkaa ja jumiudun jonnekin tai kolaroin tai jotain. Sen verran on siellä käyty, että hirmu kapeat tiet sinne on. En sit tiiä onko systeemistä tehty yksisuuntainen, silleenhän se kannattais tehä.

Käytiin sitten vain illalla kuopus hakemassa junalta ja samalla ostin vähän herkkua, kun niin kovasti teki mieli... mutta ei vaan enää tehny mieli kun kotiin pääsin. Pesin hampaat ja menin nukkumaan, tyytyväisenä siitä että vältin taas kaloreita :)

Ja unet oli taas outoja. Menin töihin, ja siellä kaikki olikin halloween-asuissa. Tuumin, että mun ei tarttis kuin mahani paljastaa niin siinä olis kauhua herättävä "asu".

Kommentit

  1. Mä muistan lapsuudesta tuon pillikkeen maun ja ne vihellykset. Pitääpä taas kokeilla kun osuu kohdalle seuraavan kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niitä vaan ei ihan joka paikassa edes kasva. Tuolla luomupellon laidassa niitä on.

      Poista
  2. Koivun lehti on vähän ällöttävä, muuten kauniita kuvia!
    Muistan vieläkin pillikkeen meden maun, on siitä-kin vähän aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasinkin, ettei kaikki diggaa koivuluteen nymfeistä...

      Poista
  3. Pillike toi myös minulle ihania muistoja lapsuuden kesistä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon koittanu jatkaa seuraavalle sukupolvelle muistoja pillikkeen medestä ja äänestä, mutta nykyään niitä vaan hävettää ku äiti piippailee kulkiessaan kukka suussa... ehkä ne sit 40 vuoden päästä muistaa?

      Poista
    2. Ehkä nekin sitten piippailevat ja muistelevat haikeina nuoruuden ihania kesiä.

      Poista
    3. Oon miettiny että yks minkä ne ainakin muistaa on saunamatkat, kun käveltiin paukkupakkasessa pihan poikki saunaan :)

      Poista
  4. Pillike herätti lapsuusmuistot täälläkin :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

как мило!

Elämäni risukasassa

Jipii!