Kuin viimeistä päivää

Pään sisällä ei mikkään oo vieläkään oikein hyvin, mutta koitetaan miettiä valoisia ajatuksia. Vietin eilen "viimeistä kesäpäivää", nautin lämmöstä kun taas kylmenee ja hikoilin lenkilläkin, että piti mennä viileille aitan portaille varjoon hetkeksi kesken lenkin. 

Maailma on kuiva ja pelloilla viljakin ihan keltaista. Aikaisin joutuvat keräämään pois, minkälainen lie sadosta tulee. 

Pihalla istuksin, luin ja virkkasinkin: tein yyberyksinkertaisen amppelin hopealanka-lankaköynnösistutukselle, jonka ostin taannoin Lidlistä.

Toimii. Oli liian pitkä kuitenkin siihen, mihin aattelin, joten roikkuu nyt tuossa, mihin laitoin vain kuvanottoa varten. Täytyy vetää narut solmuun ja laittaa systeemi sinne, minne se oli tarkoitettukin. Kunhan nyt saan aikaiseksi. 

Perjantaina aamuvarhain kirjoitin kirjeen, että ehtii postin mukaan, mutta ei meillä vissiin sit perjantainakaan kulje posti. Siis on siirrytty kolmipäiväiseen jakeluun. Hienoa. Not. Sitkeesti oon kirjoitellu yhen kaverin kans manuaalikirjeitä, vaikka posti tympäisee rankasti. 

Sitten intouduin laittamaan sen perhosbaarinkin eilen iltapäivällä, oli jo sen verran aurinko matalalla, että perhosia siihen ei tullu mutta kukkakärpäset kävi. 

Karuhan se on, mutta ei sen oo tarkoituskaan olla mikään kaunis. En tiiä sit pitäneekö siirtää sateelta suojaan, JOS se nyt sit päättää tänään edes sataa. En luota siihenkään. Vois taas pyykätä härnäykseksi. On sieltä jotain sadealueita lähestymässä. 

Kävin kirppiksellä, ja heti ekalla pöydällä oli jotain, minkä halusin. 

Kalalaukku, kaksi euroa. Se on hieno! Ja tarkkaa työtä. Tiiä sit missä vinkuintiassa tehty. Ostin myös kuparisen astian maljakoksi, mutta eihän se pidä vettä. Arvasin sen, ja testasin ennenkuin pistin sitä pöydälle kukkien kans. Nyt en oikeestaan tiiä, mihin sen kannun pistäisin, joutava roina. Tuolla se nyt on kuistin ikkunalla. 

Hajuherne tekee vieläkin kauneita kukkeja. Kohta pääsee keräämään satoa enskevään siemeniksi. 

Heräsin tänäaamuna kuuden jälkeen sellasesta unesta, jossa olin omissa hautajaisissani. Oli muka tarkoitus siunata mun tuhkat, mutta kenen lie olivat, kun näin oman ruumissäilöni vielä varastossa. Oli postihäkissä vakstuukilla peitettynä. (Täällä kuva minkälaista häkkiä tarkoitan) Sitten ihmettelin, miks mua kaivataan mun omissa hautajaisissa, vaikka mulla oli kiire junaan ja sit myöhästyinkin siitä. En ehtiny lipunmyyntiin asti, ennenkuin uni loppui. 

 Ei sit nukuttanu enää. Nyt nukuttaa kun oon pari tuntia ollu hereillä. Mutta jännä siinä unessa, kun olin kuollu mutta halusinkin jatkaa elämää.

Vois vaikka lähtee kävelylle nyt, kun ei vielä sada. Eiku mitä sitä tyhjää, kumminkaan ei sada koko päivänä taaskaan. Vois mennä nukkuun. Juon vielä kupillisen kahvia.