Uvia ja kunia

On kyllä epistä, että joillain ei oo juuri koskaan päänsärkyä, ja sit on meitä, joilla särkee melki joka päivä! Toisaalta on ihmisiä, joilla on joku muu vaiva, mitä mulla ei oo. Että tasanhan ei käy vaivat eikä lahjat. Mutta omituiseksi mun pää on menny, siinä on kyllä jotain vikaa. Vihloo sieltä täältä ja joskus vaan häviää - kipu siis, pää ei valitettavasti häviä - ja joskus jää jäytämään päiväkausiksi. Naamaluita myöten. Nytkin eilen illalla alkoi, särki koko yön muttei niin paljon, että olisin jaksanu nousta hakeen särkylääkettä, aamulla noustessa tuntui häviävän mutta sitten hetken päästä vyöryi oikein voimalla.

Tänäaamuna oli hieno sumu.

Satuin huomaamaan ikkunasta heti herättyäni, ja kipin kapin vaatteet päälle (paita meinas kiireessä unohtua) josko ehtis ottaan jotain hienoja kuvia. Vähän myöhästyin, oli aurinko jo ehtiny nousta, mutta hieno sumu joka tapauksessa. Naakat vielä lenteli siellä sumussa. Syksyistä. Vaikka päiväksi on kyllä ennustettu 26 astetta, että hellettä vielä piisaa. Saa nähä onko Lapista ees hyttyset vielä kuollu, ku sinne kohta lähdetään - ruskaa siellä ei kuulemma juuri oo.

Oon taas nähny kovasti unia. Jäin laivasta jonnekin kallioille (kuin nalli kalliolle) ja oli paniikki miten pääsen sieltä ees kotiin, saati takaisin laivalle ja yhessä unessa oli ihmisiä muinaisen Pahkasika-lehden tekijäkunnasta ja vielä Lapinlahden lintujakin, ja halasin jonkun nuoren vihreätukkaisen miehen kans just, kun hiljalleen heräsin unesta, ja se halauksen tuntu viipyi pitkään vielä heräämisen jälkeenkin. Se oli mukava tunne. Viimeöinen kallio- ja laivauni (eri kuin edellinen) oli kyllä tosi pelottava. Siihen liittyi vielä riitaa miehen kanssa. Aina toisinaan tulee näitä mustasukkaisuusunia. Ja mitä nuo kalliolla olemiset nyt koittaa viestittää. Kun ei se viimeyönä ollu ees mikään vakaa kallio, vaan liikkuva portti vedessä. Aukeni laivan tullessa ja mie keikuin siinä liukkaalla märällä kalliolla.

Tälleen me varmaan tänään taas koirien kans istutaan, jahka ilma kuivuu ja lämpenee.