Yöpaidassa kylillä

Mulla on hyvät sandaalit. Ostin ne alkukesällä ja oon niihin hyvin rakastunut, ne toimii tosi mainiosti niin metsissä kuin kaduillakin. Tuli sitten mieleen, että ostanpa toiset, jos niitä vielä on ja jos ne vaikka on alessakin, ja suuntasin Citymarketiin. Siellä oli remppa, ja ihan viimeisimmästä ahtaasta "outlet"-nurkasta löysin ne, ja yksi pari oli vielä mun kokoa. Kolmanneksella alkuperäisestä hinnasta ♥! Lisäksi löysin lasten hyllystä seitsemällä eurolla pinkit kengät, joissa oli kullanvärisiä tähtiä. Jostain syystä kullankimallus on vedonnut minuun viime aikoina. Harakka mikä harakka. Niitä sit voi pitää kun sandaaliaika menee ohi, jos jalat niitä kestää. Laitoin kyllä yhdet kengät sitten kierrätykseen, ja sandaalien edestä tulee lähtemään nämä nyt käytössä olevat, kunhan käytän ne ensin loppuun.

Oli muutakin kierrätykseen menevää vaatetavaraa, sulloin ne samaan pussiin ja heitin auton takakonttiin. Yhtenä aamuna kun heitin tytön junalle, keksin että no nythän mie vien ne sinne UFFin lootaan, enkä muistanu että oon yöpaidassa... no onneksi ei kukaan nähny ja se paitakin on oikeastaan ihan trikoomekkona ostettu, mitä nyt kauhean virttynyt ja yöpaidan näköinen. Tänään tyttö meni pyörällä mutta sille tuli kuulemma kova päänsärky ja se pyysi mua hakeen sen junalta... olin just oikassu sänkyyn ja nukahtamassa, mutta lähdin sitten hakemaan. Ehkä oli hyväkin, jospa vaikka uni tulis sit illalla taas paremmin.

Aivan sairas väsy ollu taas tänään. Nukuin pätkissä enkä olis halunnu aamulla ollenkaan nousta, vaikka kello oli puoli  yhdeksän. Koirat halus nousta ja päästä aamupissalle.

 Yritin karistaa ahistukset ja väsymykset lenkillä, mutta ei ne pysyny ku lenkin ajan poissa. Tämän tien on rakentanu paikallinen hevosharrastaja mettään, hauska polku mutta tuntuu puskittuvan nopeasti.

 Yritin saada koirat poseeraamaan nätisti jäkäläisellä kivellä, kun lampi siinsi taustalla, mutta ei ilmeisesti ollu mukava istumapaikka siinä. Toinen kyllä meni hienosti, mutta toinen tötöili vaan.

Niin se kesä on ohi, kun viljaakin jo puidaan. Ihan syksy. Pihalla kyllä tarkeni, kunhan ei kovin kovaa tuullut. Mutta rupes väsyttään. Taidankin juoda vitamiiniporejuoman tähän väliin, kun tuntuu etten jaksa syödäkään kovin terveellisesti. Leipää puputan, jos ruokana on jotain makaronijuttua, enkä jaksa itelleni tehä mitään. Eiku tein mie eilen pannulla jotain kesäkurpitsamössöä. Oli hyvää homejuuston kanssa. Vois tehä sitä tänäänkin, ei vaan oo laittaa perunoita siihen sekaan...

Noin, siellä niitä tirisee pannulla miedolla lämmöllä. Kasviksia.

Semmonenkin ihme juttu, että kun kesken reippaan kävelyn kumarruin kattomaan auton alle jäänyttä vaskitsaa ja surkuttelin sitä hetken, niin ylös noustessa huippas kovasti. Eihän nyt luulis, että liikunnan aikana olis matala verenpaine?! Sen ymmärrän, jos ja kun heitättää makuulta ylös noustessa, kun levosta nousee, mutta että tolleen kesken lenkin. Ja tuntui pysähtyessäkin, että alkaa huimata. Mutta niin kauan kun ei ole muita oireita, niin aivan sama. Siinä mielessä lääkärien ym. paheksuma oireiden googlaaminen ja diagnoosin teko ite kyllä vähentääkin lääkärissäkäyntejä, mie ainakin oon välttyny monelta hätäilyltä ku oon kattonu netistä, että kyse on vaarattomasta asiasta. Tämäkin voisi olla ikääntyneille tyypillinen ortostaattinen huimaus, jonka lääkkeenä on liikunta. Äh, joutaisin pois.

Kuopus haluais muuttaa omilleen, mutta raha on ongelma. En kyllä ihan käsitä, kun se viikot asuu asuntolassa ja viikonloppuisin usein poikakaverillaan, että mikä poismuuttohalun taustalla on. Ei se kerro. En oo tiukannut, toisin kuin isänsä. Aikuinen lapsi, ei sen tarvi kaikkea kertoa.

Hienot värit on metsissä, vaikka johtuvatkin paljolti kurjasta kuivuudesta...