Muinaisesta kouluruuasta ja muusta

Nyt oli yöllä ihan oikea pakkanen, eikä mikään pikkuhalla. Alle neljässä asteessa on käyty. Se irrotti vaahterasta loputkin lehdet, niitä putoilee rasahdellen koko ajan pihatielle. Rakensin uuden ovikoristeen, tämän jälkeen ei enää ainakaan omasta vaahterasta saa lehtiä enempään.

Tänään sain sen isältä perityn petarin sänkyyn asti, tuntui ihanan pehmeältä! Saa nähdä, onko jo liian pehmeä ja osaako mies sillä nukkua. Se ei kyllä oo koskaan ollu erityisen kranttu nukkumatilojensa suhteen. Pää tyynyyn ja viiden minuutin päästä viimeistään alkaa kuorsaus, vaikka sänky olis ihan hiekkainen. Testattu on :)

Tosi sankka sumu oli tänään. Joogaan mennessä köpöteltiin jonossa traktorin perässä, kun kukaan ei uskaltanut ohittaa. Ei yksinkertaisesti nähnyt.

Onneksi lähdin ajoissa, niin ei tullu paniikkia köpötellessä. Tosin sittenhän traktorikin olis jo menny, jos olisin lähteny myöhemmin... jooga oli oikein mukava taas kerran. Jotenkin oli semmonen fiilis, niinkuin olisin kuulunut joukkoon. Oli tarpeeksi pieni porukka.

Hiukan haittas jalka - se oli yöllä tosi kipee ja silleen kummallisesti: kipeen jalan puolella pystyi nukkumaan, mutta kun kääntyi niin päin, että se oli ylöspäin, niin kamala kipu tuli lonkkaan! Ennen on ollu päinvastoin, lonkan painuessa patjaan se on ollu kipee. Puolinukuksissa jotenkin ajattelin olevani kuin leveä laatikko, jonka yläreunassa roikkuu jalka ja venyy ja sattuu. Ja säteilee pohkeeseen asti. Vähän kuin iskias, mutta ei kuitenkaan iskias, se on kyllä mulle tuttu. Kun keksin laittaa ylimääräisen tyynyn polvien väliin, niin pystyi jotenkin nukkumaan kuuteen asti. Googlettelin sen alueen lihaksistoa ja jänteitä, ja luulen paikallistaneeni sen lihakseen nimeltään tensor fascia latae ja siitä lähtevään pitkään jänteeseen. Ja joo, painonpudotusta, painonpudotusta. Sitä tarjotaan lääkkeeksi kaikkiin mun vaivoihin. No, pari kiloa on pudonnut siitä herkkulakon alusta, vaikka tuntuu että syön vielä enemmän ku ei saa syödä herkkuja.

Vaikeuksia ei oo juuri ollu, mitä nyt pullamainosten kohdalla. Niinku ärkioskilla. Minusta se on aika outo mainoskampanja... "syö syö, ota toinenki, mieles tekee kumminki", vähän niinku ratsastettais syömishäiriöisillä. Mutta kaikestahan sitä toki voi joku loukkaantua.

Tänäänkin yllättäen päädyin herkkutarjottimien äärelle: meän kirjasto aukeaa yleensä keskiviikkoisin kahdeltatoista, ja menin sinne palauttaan kirjoja 11:n jälkeen. Ovi oli kyllä auki, mutta niin siellä on joskus kesälläki ollu vaikka se ei oo ollu vielä auki, ja kiltisti laitoin vaan siihen tuulikaapin palautuskärryyn kirjani. Sisältä rynnistikin uusi kirjastonjohtaja (?) heittämään minua sisään, siellä oli joku erikoispäivä ja kahvilakin. Mokkapaloja, omenapiirakkaa, kaikkee hyvää. No sen verran oli kolikoita lompakossa, että sain neljä euroa kokoon ja söin hyvää sienipiirakkaa ja join pahaa kahvia. Ja kuuntelin ku henkilökunta puhui karanneesta koirasta. Ja löysin monta hyvää kirjaa taas - se on kyllä jännä, miten joskus ei löydä mitään mieluista luettavaa ja joskus taas roppakaupalla, että pitää ihan hillitä ittiään ettei kahmi enemmän kuin jaksaa ja ehtii lukea.

Mutta te mun ikäiset lukijat tai vanhemmat: muistatteko syöneenne koulussa ruokana kananmunakastiketta? Semmosta valkosta maitokastiketta, missä on keitetyn kananmunan paloja joukossa? Mie tein sitä tässä taannoin, rohkeasti tarjosin miehellekin pottujen ja kalapuikkojen kans, ja se söi ja sanoi että hyvää. Arveli, ettei oo koskaan ennen syöny. Ei muistanu ees koulussa syöneensä. Mie epäilin ettei syö nytkään, kun on vähän ronkeli ja ennakkoluuloinen, mutta uskalsi. Kyllä meillä oli koulussa munakastiketta, muistan ihan hyvin. Mutta oli meillä veripalttuakin, nam, eikä sitäkään oo mies syöny. Ei syöny minun tekemänäkään :) eikä söis varmaan pinaattikeittoakaan, vaikka se on hyvää. Mutta tilliliha - miks pitä lihakastike pilata tillillä? Kanaviillokki oli kans mun inhokki. Kana oli läskin- ja nahanpaloja ja jänteitä ja rustoja ja yök. Mutta semmosta se oli ennenvanhaan, ei oltu niin tarkkoja ja oltiin vaan tyytyväisiä, että on jotain ruokaa. Kolmas inhokki oli ja on kesäkeitto. Kasvisintoleranssi, kuten Pöllö sanoo.

En tiedä sitten, paljonko oli eri seuduilla sijaitsevien koulujen ruokalistoissa eroavaisuuksia, oliko perinneruokia missä määrin ja miten ne vaihteli. Oon ennenkin maininnut, että perunalaatikkoa - sitä imellettyä soselootaa, ja imellyttämätöntäkin - en ollu maistanu ikinä ennen kuin karjatalouskoulusssa Varsinais-Suomessa. Siellä se oli ihan normi arkiruokaa. Toisaalta poronkäristys oli jos ei nyt arkiruokaa niin ainakin normi pyhäruokaa pohjoisessa.

Toisenlaisia kukkasia?

Sumu ei nähtävästi hälvene koko päivänä. Tää on taas tätä. Säätiedotus kertoo, että on puolipilvistä, mutta täällä paikan päällä ei näe taivastakaan.