Tie vie

Eilen paistoi aurinko noin puoli tuntia, ehdin suuren osan siitä olla ulkona. Olis väsyttäny ihan rutosti, olin heränny puoli kuudelta ja kuskannu lapsen koululle kaupan kautta, mutta ajattelin että pakko. Mulla on näitä itsekeksittyjä pakkoja elämässäni, kun ei muut pakota paljon mihinkään. Mutta oli se sitten ihanaa, viidentoista minuutin kävelyn jälkeen väsymys oli poissa ja mieli parempi.

Mikä onni saada asua täällä, missä on näin kaunista!

Tämän tien päässä, noin puoli kilometriä tästä, on talo, josta unelmoin. En siis tiedä siitä mitään muuta, kuin että se on pellon ja metsän rajapinnassa ja siellä kuuluu usein kevättalvella lehtopöllö ja kauriita liikkuu myös. Ja hirviä. Niitä vois nähdä vaan ikkunasta kattelemalla, ehkä.

Tämänkin tien päässä on ihan kiva talo :)

Aronia-aita on ihan lakoontunut marjojen painosta. Eiköpähän rastaat napsi marjat ennen lähtöään.

Nyt sain viimein pestyä sen isän kämpiltä tuomani petarin päällisen, ja kun vein sitä saunalle kuivumaan, kuulin mustarastaan lurituksen ja räkättien säksätystä, että kyllä niitä rastaita tuntuu täällä piisaavan. Toki aronian marjat vois poimia itellekin, mutta en mie saa niistä kuitenkaan mitään aikaiseksi. Pihlajanmarjat on menny mustiksi.

Tänään saan uudet rillit. Ne violettikehyksiset. Hui.

Perintörahoista nautiskelin hetken kun ne näkyi tilillä, mutta nyt maksoin kattolainaa pois ja loput tuuppasin hätäaputilille. Olin ajatellut ensin maksaa sitä kattolainaa enemmänkin pois, mutta sitten mietin, että jos, tai pikemminkin KUN taas tulee jotain isompaa rahanmenoa, niin helpompi se on omalta tililtä nostaa kun ruveta taas jotain korkeakorkoista lainaa kyselemään. Vaikka korkea korko on toki lainassakin, ei oo kauheesti saanu lyheneen vaikka jo kauan oon maksanu kolmesataa kuussa.

Miehellekin annoin ihan vaan rahaa synttärilahjaksi, että sai tilata mieleistään kuvauskamaa. Osti nyt ainakin prisman. Sillä on semmonen kokeiluvaihe nyt päällä, viikonloppuna kuvaili tyttöjä punainen valosarja kameran linssin eessä :)

Näin taas työunia, taas minut irtisanottiin. Taas tyhjensin pukukaappiani ja siellä oli aivan kamalasti roinaa, vaikka piti olla jo lähes tyhjä - usein mun unissa on pukukaappi, joka on a) hukassa b) avain on hukassa c) aivan kauheen täynnä tavaraa, joka mun pitää viedä pois eikä mulla oo mitään, millä viedä. Joku polkupyörä - joka myös on usein hukassa - eikä tarpeeksi kasseja. Vähän vastaavia unia on ne, joissa olen koulussa, sisäoppilaitoksessa (kuten oli käymäni karjatalouskoulu) ja se loppuu ja on kauheasti tavaraa poisvietävänä asuntolahuoneesta.
Ja taas näin vessaunia, niitä erilaisia kuin ennen.

Luulisin, että nuo työpaikalta irtisanomisunet kielii tarpeettomuuden tunteestani. Ja ehkä jotain on jäänyt hampaankoloon sieltä työpaikaltakin.

Nyt lähden koirien kanssa vaikka metsään.