perjantai 11. lokakuuta 2019

Varisteluviikko

Se on syysloma koululaisilla, ja mejän molemmat lapset lähtee muille maille. Toinen menee tapaamaan poikakaverin vanhempia, joilla sattuu olemaan samat etunimet kuin mulla ja miehellä :) Meillä on sitten reilu viikko kaksinoloa miehen kans.

Tällä viikolla onkin ollut joka päivälle jotain, mikä siis tosiaan riittää näin eläkeläiselle. Yks aktiviteetti per päivä korkeintaan. Uudet violetit rillit istuu ihan häiritsemättömästi mun naamalle, vaikka en ihan usko silmälasikaupan myyjää, kun se sano että "sopii mun väreihin". Ruskeaan? Violetti? No, ehkä se on vähän sävystäkin kiinni.

Violetti on väri, jonka ihminen aistii, kun silmään tulee valoa, jonka aallonpituus on 390–420 nanometriä. Violetti valo on kaikkein lyhytaaltoisinta näkyvää valoa.
                                                   -Wikipedia


Eilen kävin entisen työkaverin luona, oon käyny siellä viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Ei meillä mitään välirikkoa oo ollu, ei vaan oo silleen oltu ylimpiä ystävyksiä, ja kun viime viikolla satuttiin tapaamaan niin se pyysi käymään ja miehän kävin. Juttu luisti niin hyvin että ihmettelin, miksei olla enempi oltu yhteyksissä - mulla meni vissiin neljä tuntia siellä! Ja siellä oli sellanen pieni kiukkuinen mäyris, josta kaveri varoitteli, mutta miehän omakohtaisesti tiedän miten pitää olla kiukkuisten koirien kanssa. Olin vain niin kuin toivoisin meilletulevien, ennenkäymättömien vieraiden olevan. Ei siinä sitten mitään, viimeisen tunnin tuo kiukkupussi istuikin mun sylissä rapsutettavana, niin että kaverin piti imuroida mut ennenkuin lähdin :) Kyllä koirat on semmosia persoonia kaikki. Enempi vähempi. Omat koirat haisteli mut tarkkaan kun tulin kotiin.

Unista taas vähän; mietin sitä petaria sänkyyn laittaessani, että näenköhän nyt isästä unta, ja näinpä hyvinkin. Unessa se oli nuori ja terve ja vahva, mutta joku pelkäs sen vilustuvan ja patisti sisälle, kun ulkona satoi. Oli muutenkin hyvin sekava uni, jossa toistui monet sellaset elementit, jotka usein mun unissa näkyy. Paitsi se meidän toisen koiran näköinen lammas - sellasta en ollu ennen nähny. Ja viime yönä uneksin, että tyttären varjoviikuna kuihtui, aamulla laitoin sen äkkiä veteen likoamaan. Olihan se melko kuiva. Olis hauska ajatella, että kasvi pyysi apua. Tyttö ei tahdo muistaa sitä kastella, kun sitä kuulemma pitäs harvakseltaan kastella, mutta sitten aina kunnolla kerralla, läpimäräksi.

Hain sadevesitynnyristäkin vettä lämpiämään, niin voin orkideatkin liottaa taas. Tämmöstä pientä elämää mulla. Kukkia kastelen ja koiria lenkitän. Paitsi nyt sataa ja koirat nukkuu niin sikeen näköisesti sohvalla.

Keskiviikkona oltiin kävelemässä vähän haastavammissa paikoissa tytön kans. Ja koirien. Piti ylittää pari ojaa, joista jälkimmäinen oli tällanen:
Ihan täynnä, syvä ja metrin levyinen. Joku oli siihen laittanu riukuja "sillaksi". Tyttö tietysti loikkatiloikkas helposti yli, mie taiteilin vähän matkaa riukuja pitkin ennenkuin uskoin loikkani riittävän yli asti. Ennenkuin ehdittiin juuri edes pohtia, miten saadaan koirat yli, ne tuli peräkanaa riukuja pitkin niin, että vasemman puolen tassut oli yhdellä riu'ulla ja oikean puolen tassut toisella. Nuin vain! En ehtiny juuri ees pelätä, vaikka olinkin varma, että mulahtaa.Kehuin koiria sitten kovasti, ja taisin namitkin antaa. Etenkin kun tuo toinen koira on vähän alusta-arka, sitä pelottaa keinuvat laiturit ja kaikki missä on rakoja, joista näkee alas ja veteen.

Eilen jäikin lenkki välistä, aamulla mietin lähdenkö lenkille vai pyykkäänkö, totesin että lenkkeillä voi myöhemminkin, mutta pyykki on parempi saada kuivumaan ennen kyläilemään lähtöä, kun illalla on sauna ja saunavesien laskeminen yhdessä pyykkikoneen vedenoton kanssa voi hörsästä kaivoa liian tyhjäksi. No sitten olin ihan poikki illalla, ja sitäpaitsi satoi. Eipä koiratkaan tuntunu ulos haluavan. Tänään on luvattu poutaa puolen päivän jälkeen, ja muuta toimintaa ei tälle päivälle olekaan kuin tyttären kuskaaminen junalle. Lenkin lisäksi.

Riistakameran päiväys heittää yhdellä päivällä. Kuvassa koira tervehtii minua iloisesti kun tulen - lenkiltä niiden kanssa.


9 kommenttia:

  1. Jotenkin kovin hyvä mieli tuosta uudestavanhasta työkaverista ja hyvästä tapaamisesta! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kyllä elähdytti ja piristi :)

      Poista
    2. "Elähdytti"... olenko nyt elähtänyt sitten?

      Poista
    3. Hihii :-D No et!! Ei voi olla, jos on violetit rillitkin!

      Poista
  2. Mä oon varma, että violetit rillit on just hyvät sulle!

    Rohkeet koirat ja hyvä sä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja hyvää varistelua. Voiko yksin varistella, koska jos voi, niin mulla on kans varistelua tiistaihin asti!

      Poista
    2. Kiitos kiitos :) kyllä yksinkin voi varistella! Ja munhan ei näitä violetteja rillejä tartte katella ku satunnaisesti peilistä...

      Poista
  3. Mahtavan ihanat jumpsuitit noilla sinun koirillasi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on villapaidat, jotka varsin tehokkaasti naamioi koirat Lapissa maaruskan väreihin :) niitä harvoja vaatteita, jotka ne pukee mielellään päälleen. Tai siis antaa pukea.

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...