Sydämetöntä

 Nytpä on tullu käytyä sitten Espoon Sellossakin, ikinä ennen en oo ollu. Hirveästi oli ihmisiä. Toiveikkaasti kävin Karkkitorilla, mutta siellä ei ollut mitään hyvää. Siksi oltiin Espoossa, kun mies myi vanhan drooninsa ja vietiin se ostajan edustajalle sinne.

Ollaan siivottu viikonloppuna oikein urakalla. Esikoinen siihen meät yllytti, alkoi puhua jo viikolla, että millon oltais kaikki paikalla ja siivottas, että vois saman tien joka rojusta kysyä, onko tämä jollekin tärkeä vai pannaanko roskiin tai kiertoon. Ei auttanu, vaikka kerroin ikiaikaisesta Marttojen ohjeesta, että joulusiivouksessa siivotaan kaapit vain, jos vietetään joulu niissä. Roskapussi toisensa jälkeen täyttyi, mutta tuntuu ettei kaapit kuitenkaan tyhjene. Ja niitä vielä riittää, vinttiin ei vielä edes menty.

Nukuin hyvin, mutta heräsin päänsärkyisenä viiden jälkeen siihen, kun koira näki unta ja viuksahteli unissaan. Tällä kertaa särky ei hälvennyt ylösnoustessa vaan paheni, ja otin ibuprofeeni-parasetamolisatsin ja menin seitsemän maissa uudelleen nukkumaan. Särky kyllä vähäksi aikaa hellitti, mutta lääkkeistä ehkä tuli se kamala uupumus. Hyvä että jaksoin parin kilometrin lenkin raahautua, jalat painoi tonnin ja pieni ylämäki läkähdytti.

 Hienot sumut oli. Aroniapensaat notkuu marjoista edelleen, niille käy huonosti jos tulee lunta kun ovat luokilla jo valmiiksi. Sieltä, mistä rastaat on niitä syöneet, on oksat noussu parempaan asentoon, mutta tosi paljon on jääny marjoja. Naakat niitä ei syö näköjään, niitä kyllä parveilee mutta ne halajaa kai parempaa muonaa. Ei ne paljonkaan meän pihalle enää tuu, mutta harakat kyllä pitää silmällä jos vien jotain herkkuja tarjolle. Tänäänkin panin uunilihan tulemaan, ja siitä perattua läskiä vähän vein roskiksen päälle (ja mies vei eilenillalla liskuun jääneen hiiren) ja heti ne siitä haettiin.

 Pelto somasti vihertää ja on joulukuun kuudestoista. Jossain voi olla talvi, mutta ei meillä. On vain tämä jatkuva harmaa ankea syksy.

Lidlistä ostettu neljän kynttilän kiva sarja, ja yhdessä kynttilässä oli vain parin sentin mittainen sydän. Se sammui ja kun luulin että se on vain jotenkin taittunut ja koversin sen ympärystää "pelastaakseni" sen, niin jäi vain pieni langannysä käteen. Outoa. Mutta laitan talteen; oon vaihteeksi säästänyt kynttilänjämiä, saattaa olla että sulatan ne ja laitan uudeksi kynttiläksi. Löytyi siivotessa sydänlankaakin :)

Muistan, kun isosiskot joskus teki sellasia pitkiä kynttilöitä niin, että sukkapuikkoon oli sidottu sydänlankaa, ja ne aina kastettiin sulaan steariiniin, annettiin jähmettyä ja taas kastettiin uusi kerros. Niistä tuli hienoja, vähän muhkuraisia ylöspäin kapenevia kynttilöitä.

Tällä kylällä oli joulumarkkinat, ostin sitruuna-porkkanahilloa nam, ja hevosenkengästä taotun, avonaisen sydämen muotoisen ovikoristeen, johon sai taotun naulankin kaupan päälle. Ja kun oltiin saatu sitä roinaa pois, niin mies osti lisää tilalle... Sellasen valotaulun, missä on mettää ja poroja. Ovikoriste sentään on ulkona, ja hillon voi syödä, mutta ääh...