Ei mee niinku...

Tänä jouluna ei olla sen varassa, tuoko pukki suklaata vai ei!

Kävin esikoisen kanssa jouluostoksilla, oli hyvä mieli ja mukavaa. Ei mulla itellä oikeestaan ollu ku vähän ruokaostoksia tehtävänä, mutta tytöllä niitä lahjajuttuja. Ja ostin mie lisää suklaata :) ensvuonna onkin taas kova homma laihdutella.

Eilenaamulla ylös noustessani tuntu semmonen repäisy oikeassa rinnassa leikkausarven kohdalla. Ja sellanen lämmin levisi sinne. Epäilen, että siellä repesi jotain, on se vähän erimuotoinenkin, mutta kun se ei ole mustaksikaan mennyt, niin kärsin vain. Kipuja oli viime yönäkin niin, että valvoin. Valvoin kyllä taas ajatusteni ja nälänkin takia, mutta loppuyöstä kipulääkkeen vaikutus väheni. Kaksi kertaa heräsin painajaiseen ja viiden jälkeen sitten nousin ylös kun en halunnut enää kolmatta painajaista.

Illalla olin laittanu silakkafileet etikkaliemeen muhimaan, ja aamulla ryhdyin niitä nylkemään ja mausteliemeen laittamaan. Johon ropsahti kaksi rkl etikkaa yhden sijasta, saa nähdä voiko niitä edes syödä. Olis ehkä pitäny ostaa joku sinappisilakkapurkki varuilta, jos omatekemiä ei saa syötyä.

Aamupäiväunien jälkeen keitin 2 kiloa pottuja perunalaatikkoa varten, pusersin ne siivilän läpi (no esikoinen kyllä teki suurimman osan puserrushommasta) ja kun ei tietenkään ehtiny kaikkia kuumana kuoria/siivilöidä, ne meni kummallisen liisterimäisiksi jäähtyessään. En oo tienny, että perunakin voi olla kuin purkkaa! Venyvää ja tahmeaa. Ja vaikka laitoin vettäkin sekaan, se imeltymään mennyt pottumössö oli kuin vaivattu pullataikinapallo. Saa siitäkin nähdä, tuleeko syötävää vai meneekö roskiin. Meinasin jo masentua, kun mikään ei onnistu, mutta päätin sitten ottaa löysin rantein ja totesin, että ei ole joulu pilalla, jos joku on vähän epätäydellistä. Eihän ulkonakaan ole lunta, miks mun sit pitäs olla virheetön.

Yksi niistä mun painajaisista oli myöhästymisuni, mihin liittyi radioaktiivinen räjähdys ja se, että oli kiire enkä saanut kengännauhojani solmittua. Kädet ei vaan totelleet, nauhoja oli liikaa kun niitä yritti solmia, ja se tuntuu näin jälkeenpäin heijastavan mun pelkoja siitä, että mulla on joku neurologinen vika kun arkiasiat ei aina tahdo oikein hoitua. Semmoset näpräämistä vaativat ainakaan. Ja tavarat putoilee. Ja tietysti unohtuilee, se nyt on ollu mulla lähes aina. Ja sitten se, että kaupassa en yhtäkkiä muistanut, miten kortilla maksetaan, kotona en yhtäkkiä osannut käyttää tietokoneen näppäinyhdistelmiä.

Mutta tiiättekö. Meen päikkäreille. Tuli mitä tuli.