Kevyet jalat

 Se on kyllä jännä, kun on päiviä, että ei vaan jaksa, jalat painaa tonnin kappale ja kahden kilometrin kävely uuvuttaa täysin. Ja se on kauttaaltaan vain raskaiden jalkojen siirtelyä vuoronperään, ja hengästymistä pienessäkin ylämäessä.

Puikkotorvijäkälä

Sitten on (harvakseltaan) näitä päiviä, kun on kevyt olo, vois vaikka lentää, ei hengästy mitenkään ylen määrin, elämä on ihanaa ja maa kiitää jalkojen alla. Liki viiden kilsan lenkin jälkeen vois lähtee vaikka saman tien uudelleen. Tai pistää juoksuksi. Silti kehon paino on sama. 

Riistakameran kuvassa reippaista ulkoilijoista näkyy tuo kuivuneiden vaahteranlehtien määrä... niitä on haravoitu useaan otteeseen jo pois, mutta ilmeisesti kuivuus tai mikä lie nyt vaivaa, kun vähän kaikista vaahteroista ruskistuu lehdet ja putoaa. Eipä ole tiedossa komiaa vaahteraruskaa.

Ihmeellisen paljon väkeä oli liikkeellä, onhan niitä marjastajia nyt tietysti muutenkin, mutta elokuisen maanantain aamupäiväksi se on paljon, kun tapaa kuusi ihmistä ja yhden koiran. 

Juomatauon paikka

Viikonloppu meni kääntäessä kämppää nurin, tai kämpän sisältöä, lajitellessa niitä säästettäviin, siirrettäviin ja roskiinmeneviin. Mulla meinas ihan hermo mennä, kun isäntä oli niin toimelias :) mutta siitä oli toki hyötyä, nyt on alkovi tosi siisti ja paljon turhaa kamaa menossa pois. Se kyllä ottaa päähän, kun halusin siitä tyttöjen huoneesta oman, ja tarvittaessa vierashuoneen, ja mies jyrää taas omilla mielipiteillään ja päätöksillään mun ajatuksia. En tosin edes selitä niitä sille, tiedän tasan tarkkaan että se väheksyis niitä - haluan ite ensin kokeilla ja kattoa, toimiiko mun ideat. Eilenkin kävin läpi kirjoja, joita se oli pinonnut sinne hyllyyn, ja suurimman osan toin alakertaan. Nyt onneksi mulla on päivät aikaa rymsteerata. 

Pitäs sataa ja ukkostaa parhaillaan, mutta aurinkoista ja ihanaa on ollu tähän asti. Sade alkoi vasta äsken, ja sadetutkan mukaan loppuukin ihan kohta. Ukkosesta ei tietoakaan. 

Nyt hommiin.