Pistoksissa

 Tiirailin niitä Perseidejä eilen illalla ja myöhemmin yöllä, mutta en nähny muuta lentävää kuin lepakon. Ja sain niskat sekä pään kipeeksi, kun olin pää kenossa, taas olin vaikka tiedän että saan siitä säryn. Olis pitäny olla lepotuolissa pihalla, mutta kun oli hyttysiä. Kattelin sit kapeaa koillistaivaan kaistaletta, mikä näkyy keittiön ikkunasta, ja yöllä kun ei ollu enää katuvaloja, oli kuu sitten häiritsemässä. Mutta aivan sama. 

Kummia sääskiä on muuten nyt. Pienempiä ja ruskehtavampia kuin "normaalit" sääsket, ja iskevät kiinni sen enempää miettimättä ja piuaamatta naaman edessä. Niitä ei välttis edes huomaa, ennenkuin on useampi kauheasti kutiseva tai kirvelevä paukama jossain. Kummasti usein on tosiaan enemmän kuin yksi paukama. 

Tällanen tuli mun sormeen ku olin riippukeinussa:

Huono kuva, mutta siinä on kolme paukamaa, on sentään kortisonivoiteen jälkeen kuvattuna. Ja on muuten riiviömäistä kun sormea kutittaa. 

Mulla oli kyllä hyttysverkot kiinni, mutta ne ei oo täysin tiiviit ja koko ajan joku löysi sääskenreiän, mistä tulla sisälle. Mie en jaksanu ees lukea (sitä varten sinne menin, kirjan kanssa) vaan kietouduin vilttiin ja kattelin vihreää lehvästöä sekä keltaisia tarha-alpin kukkia. Toinen koirakin tuli lepäämään mun jalkoihin, samalla vähän vahti ympäröivää maailmaa.

Käveltiin tänään pitkä lenkki, ja nyt pitäs ehkä viimeistä kertaa mennä hakeen esikoinen poikakaveriltaan, kun ne muuttaa viikonloppuna. Ja samalla pitää käydä kastelemassa anopin ulkokukat taas. En mie kyllä usko, että ne mun edellisen kastelun jäljiltä on ees vielä kuivuneet... mutta tuleepahan postitkin otettua laatikosta samalla. 

Olis lakkiaisjuhlat tässä kuussa, mietin tohtiiko mennä. Ei siellä hirviästi ihmisiä liene, mutta olisko se noloa jäädä pois koronan pelossa...