Elukoita

 Vähän surettaa, kun kaunis paras kevät jää taas nauttimatta, kun ei jaksa. No mies raahas mut tänään vähän lintuja katteleen, ja nähtiin kuusipeurakin. Isosarvinen hirvas (voiko niin sanoa poikapeurasta?) joka ontui etujalkaansa. Ja kettu! Oli samalla pellolla rusakon kanssa, rusakko pää ja korvat pystyssä korkeena vahti kettua, että tuleeko se vai ei. Ei kettua kiinnostanu. Kiurun sain listalle, se on viideskymmenesviides. Olisin päässy toisellekin lintureissulle, mutta piti jäädä kotiin vahtimaan tiskikonetta ja uunia, jossa muhi sapuska. 

Luulen kyllä kuulleeni kulorastaankin, mutta ei se ole varmaa. Mulla on sellanen sovellus puhelimessa, jonka pitäs tunnistaa linnunlaulut, mutta se väitti sitä oletuskulorastasta (saatto se olla mustarastaskin) laulurastaaksi, ja kyllä mie nyt laulurastaan tunnen eikä se ollu semmonen ollenkaan. Toinen oli ku lintu liversi lähellä puussa ja sovellus väitti sitä peukaloiseksi... mie näin sen ja se oli isompi, pitkäpyrstöisempi eikä pieni pystypyrstöinen peukaloinen. Ei kannata luottaa.

Koirien naamoja koitin vähän sheivailla kans. Ajokone kypsähti heti ku alotin, ja tunnin lataamisen jälkeenkään se ei jaksanu ku nipin napin suurpiirteisen karvojenvähennyksen. Liekö taas akku loppu. Vähän on koirien hännänjuuretkin ruskettuneet, kun on voinu pitää vaan tollasta puseromallista vaatetta. Yks päivä laitoin aurinkorasvaakin varmuuden vuoksi, kun käytiin vähän pitemmällä lenkillä. 

Nyt ei oo sit jaksanukaan. Eilen oli kuopuksen pieni pentu hoidossa ja sen jälkeen nukuinkin melkein kellon ympäri. Mutta on se ihana 💕

Mejän vanha rouva siinä mittakaavana, on se pieni. Mutta ihan jo villakoiran näkönen - jonkinlaista leijonaleikkauksen aihiotakin sillä jo on, vaikka se minusta näyttääkin paviaanileikkaukselta. Pieni peffa ja muhkea rintakehä. Vanhat rouvakoirat eivät eritysemmin pidä hänestäkään, mutta enemmän kuin esikoistytön riehakkaasta poikakoirasta. Hirveästi pentuja nyt joka paikassa.