Kurjen huuto

 Onneksi sentään nyt aurinko paistaa. On tullu lunta ja ollu kylmää tuulta ja masennusta ja väsymystä. Lenkillä ei oo tullu käytyä, koiratkaan ei oo suostunu kulkemaan ku just sen verran matkaa, että kakki tulee. Sitten naru suorana kotiin.

Risusavottakin keskeytyi ja hautautui lumeen. Otin sillon puun kaatuessa oksia maljakkoon, ja nyt ne kukkii.

Mies kävi ryyppyreissulla perjantaina, mutta ihme kyllä palautui (aamulla, kun keittelin jo kahvia) kotiin suhteellisen hyvässä kunnossa. Onneksi. Porukasta yksi joutui sairaalaan illan johdosta. 

Koska se ei ollu ajokunnossa lauantaina, mie ajelin sinne tänne ja tuonne, kuskailin lapsia kauppaan ja takas. Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi lunta/räntää niin sankasti, että hyvä kun eteensä näki. Ostin linnunpöntön, mutta en tiedä onko mulla sille hyvää paikkaa - se on lähinnä kottaraisen kokoiselle, mutta nehän on yhdyskuntalintuja ja kuulemma orava helposti tyhjentää pesän, jos on sille helpossa paikassa. 

Hanhia lenteli eilen jo pohjoista kohti, ehkä niillä on parempaa tietoa kevään tulosta. Ja mie näin äsken tuossa ruokinnalla punarinnan. Lenkillä (jolle tänään viimeinkin pääsin, ja koiratkin suostui kulkemaan) olin kuulevinani västäräkin, mutta en nähnyt sitä ja varma en voinu olla. Kuului kyllä paikassa, jossa västi ruukaa kesäisin aikaa viettää.

Hammassäryt on onneksi vähentyneet (vai lienenkö oppinut välttelemään sellasta, mikä sitä aiheuttaa) mutta kaikenmaailman muita kipuja kyllä on. Ehkä mun ruumis on luhistumassa. Ylihuomenna lääkäri soittaa siitä magneettikuvauksesta. Että ei löytynyt mitään vikaa. Luulotautia kaikki tyynni. Loppukuusta sydänsairaalaan ja enskuussa hammaslääkäriin ja sitten mammografiaan.