Vinkkelit

 Viime yönä, vähän puolen yön jälkeen, olin puolihorteessa ja kuulin kun hiirenloukku napsahti. Se havahdutti horteesta, ja kuulin miten hiiri räpisteli hetken siinä loukussa ja sitten hiljeni. Jäin valvomaan pitkäksi aikaa, ja jossain vaiheessa koirakin kapusi takaisin vinttiin alakerrasta, jäi hiirenloukun kohdalle ihmettelemään vaikka kutsuin sitä ja taputin sänkyä että tulis. Tuli viimein ja pujahti peittoni alle. 

Miehen herättyä sanoin että tsekkaa hiirenloukun, mutta ei siellä ollu ollu mitään. Tää on tapahtunu joskus ennenkin, kuulen aivan selvästi että hiiri jää loukkuun, mutta sitten siellä ei olekaan mitään, eikä edes loukku ole lauennut. Kummitushiiriä? No sekin että koira jäi sinne kuhkimaan, niinku se joskus jää ihmetteleen hiirenraatoa. Emmätajuu.

Näin unta että meille oli otettu toinen koira, ja sitten olin niiden kanssa kävelyllä kun valkoinen mersu ylimielisen nuoren mieskuljettajan ohjastamana ajoi tahallaan vanhan koiran yli. Hakkasin sitä nuorta miestä muovikauhalla päähän enkä yhtään välittänyt, vaikka tiesin ehkä joutuvani vankilaan sen takia. 

Yhtenä päivänä poltin makaroonit pohjaan kun unohin että olin niitä keittämässä, ja olin olohuoneessa vahtimassa uunia, etten unohda sitä hiipumaan vaan muistan lisätä puita tuleen. Voi olla että pukki tuo mulle munakellon, sitä ainakin ehdotin miehelle kun se jo muutenkin panikoi että poltan koko talon muistamattomuuksissani. Toinen mitä toivoin oli uusi saunatakki, kun entinen on miehen vanha, varmaan 20-vuotias ja siinä on kolme nyrkinmentävää reikää.

Aamun tunnelmat

Kaipailen lapsuuden sinisiä vinkkeleitä. Ne oli niin pehmeät ja lämpimät. Niissä oli vekkikin siltä ajalta, kun olivat litteinä pinossa huopatossutehtaalla, eikä niissä ollu mitään kumipohjaa niinku nykyisissä huopatossuissa on. Kaipaus tuli ehkä siitä, kun luin villasukkakävelystä, ja ajattelin että vinkkeleissä kävely tuntui varmaan samalta.