Pahaa unta

Näin ihan hirveän unen, jossa pesukone piti ensin omituista ääntä, sitten alkoi singota palasia itsestään ja lopulta leimahti liekkeihin. Pyykkilaatikko pursuilee, mutta pelottaa pyykätä! Yöllä valvoin, kun en sen unen jälkeen saanu uudelleen unta. Huvittava yksityiskohta unessa oli se, että pelastin kahvinkeittimen lasikannun, ettei sinkoilevat palaset riko sitä...

Myöhemmin näin kyllä taas unta mukavasta uudesta kodista. Enimmäkseen mukavasta.

Aamukävelyllä rupattelin naapurin isännän kanssa, on se reipas vaikka on iäkäs. Koira yritti purra sitä lapasesta, mutta sitten ne oli ihan rauhallisia ku hetki siinä juteltiin. Niin aina. Mitä nyt vähän kärsimättömiä olivat ja jäätyä meinasivat.

Kevätpäiväntasauskin oli ja meni. Aika kuluu vinhasti. Olisin laittanu rairuohoa kasvamaan, mutta ei ollu. Olisin ostanu mämmiä kaupasta (ja niitä rairuohon siemeniä) mutta en muistanu.

Olkapää(t) oireilee kovasti. Olenhan mie taas laiminlyöny sen käsijumpankin, nyt pitää skarpata. Yllättää se kipu joissakin liikkeissä, ja tänään esim. kun koira nykäisi taluttimesta niin, etten ollut valmiina. Joitakin liikkeitä on nyt tosi vaikea tehdä kun kädet ei vaan taivu niihin.

Aamulla kun kävin viemässä tytön työssäoppimispaikkaan (TOP) niin ajattelin samalla käydä tankkaamassa. Tankkiautomaatille oli käyny hassusti:

Näinköhän on tullu ees kovin kummonen saalis, syrjäinen tankkauspaikka ja niin moni käyttää korttia...

Henget vihastuivat

Ihan huikaiseva sinisyys taas maailmalla! Kun ajettiin autolla hieman etelämmäs, alkoi löytyä sinistä taivastakin, ja aurinkoa. Anoppi soitti kun oltiin tuolla, ja sanoi että niillä ei paista. Varsin paikallinen sumupilvilautta sitten varmaankin.

Joutsenia oli paljon liikkeellä, ja ekat lokitkin näin. Eivät vaan puhuneet mitään ja vähän vaikea on yksin korkealta yli lentävästä lokista sanoa, onko se kala- vai harmaalokki. Se liittyi parin  muun lokin joukkoon tosi tosi korkealle lenteleen ja liiteleen, minusta näytti että ne kävi välillä ihan pilven sisällä. Hanhiaura lensi yli, mutta ku mies ei sanonu, en menny kattomaan - olin jo autossa kun oltiin eteenpäin lähdössä. Kuulinhan mie, että se sano oho tai jotain, ja nousi autosta, mutta yritin just tarkastella kamerasta kuvia niin en silleen kiinnittäny huomiota.

Näin oli käynyt toteemille, kun oltiin muualla käymässä. Tämän nähtyäni muistinkin, että olen joskus lukenut jostain, että toteemipaalua ei saa pystyttää muut kuin ne, joilla on siihen oikeus. Niinku intiaanit tai jotain. No, mulla ei nähtävästi ollu :)

Lumisena sunnuntaina

 Tiesinhän mie, että sitä lunta piti tuleman, mutta sen määrä yllätti. Ja pakko myöntää, että niin oon menettäny luottamukseni sääennusteisiin, että en ollut ihan varma edes siitä, tuleeko luntakaan. No, luvattua aurinkoa ei kyllä ole näkynyt.

Eikä aura-autoja. Ehkä ne aattelee, että sulaahan se kohta pois. Aika jännä kyllä, kun muutama päivä aiemmin tuli pari senttiä räntää, niin sitä oltiin kyllä auraa jyryyttämässä, mutta nyt kun tuli kymmenen senttiä ihan oikeaa ehtaa lunta, niin ei yhden yhtäkään auraa ole näkynyt. Kuului kyllä isolta tieltä joskus kymmenen aikaan. Vasta silloin. Oli tosi hiljaista kun kävin aamukävelyllä koirien kanssa, tosin eihän siitäkään mitään tullut kun ei pyörätien hangessa kävellessä koirien jalat oikein riittäny ja lumi tarttui isoiksi paakuiksi jalkakarvoihin. En huomannu laittaa haalareita, kun ei ollu kylmä. Linnut kyllä huuteli, harmaapäätikkoja parikin yksilöä. Aamulla heti herättyäni ja huomattuani lumen määrän - ja mustarastaat, jotka pomppi siellä syvässä lumessa ja yritti etsiä syötävää - rynnistin viemään linnuille ruokaa ja lakaisemaan ruokapaikkoja. Unohdin, että on jäätä ja pyllähdin nurin, melkein koiran päälle. Koira säikähti.

Kun lämpötila nousi ja lumi nuoskaantui, kävin tekemässä toteemipaalun :) Ylin kerros jäi vähän huonolle viimeistelylle, kun en yltänyt sinne.

No, on se ainakin vähän muuta, kuin se ainainen lumiukko. Naapurissa oli talvemmalla hieno alastoman naisen figuuri, tai torso ainakin, se oli piristävä erilaisuus.

Tältä näytti pöytä aamulla. Ei se pysy siistinä tässä huushollissa. Siksi pitääkin aina katsoa vaan noita kauniita tulppaaneja, ja ignoroida muu sotku :)

Just kun pääsin sanomasta!

 Hiirihaukka saaliineen. Kuva on todella surkea pokkariräpsy, ei tän perusteella olis voinu tunnistaakaan, mutta mies otti teleobjektiivilla varsin tarkan kuvan, missä näkyi sulkapeitteen luonteenomaiset kuviot. Että kyllä sitä haukankin tunnistaa, jos saa siitä kunnollisen kuvan, jota verrata oikeisiin lintukuviin.

Töyhtöhyyppiä näkyi myös, ja yksi (!!) kanadanhanhi, toisaalla joutsenia ja niiden joukossa kaukana kaukana myös jotain hanhia, mutta niitä en voi merkata kun en nähnyt mitä olivat. Pelkät kaulat näkyi ja nekin vasta kun tarkastelin kuvia isolta ruudulta.

Siellä ne korsien keskellä lymyili. 

Nyt sitten paistaa aurinko, ja väsyttää kun reissusta tultua syötiin eikä jaksa ulos. Kauheaa, että sitä pitää olla niin valmis aina meneen ulos, kun aurinko paistaa, että tuntee syyllisyyttä jos ei jaksa! Tää on kyllä ihan äidin minuun istuttama syyllistyminen. Heräsin kuitenkin jo ennen viittä ja puoli kuudelta vääntäydyin ylös, kun ei uni tullu ja asennon löytyminen oli niin vaikeaa. Olkapää kipuilee aika rutkasti taas; jos oon mahallani (ilman tyynyä) pää oikealle päin, niin vasenta kättä ei saa mitenkään laitettua silleen, ettei siihen sattuis ja kipu sit vaan kovenee, vaikka luulis että kun nivelsiteet tai mitkä hiton kalvosimet nyt onkaan venyy, niin kipu helpottuis. Ei. Edes vartalon myötäisenä se ei ole kivuton.

Kävin silloin aamuhämärissä pienellä kävelyllä, ja kyllä se mustarastas tuolla jossain vajaan kilometrin päässä viheltelee. Sitä ei vain kuule meille asti jos autoja ajaa. Ei aamullakaan saanu siitä juuri nauttia, kun variksilla ja sitten naakoillakin oli niin paljon asiaa.

No, huomenna sitten. Yöllä pitäs sataa lunta ja huomenna paistaa, niin hetken aikaa voi olla huikaisevan valkoista. En ees aattele sitä, että se saattaa tietää migreeniä. Kaupassa oli osin ylikukkineita ruukkunarsisseja -50%, ostin kaksi tuohon portin pieleen ja jostain katkoin vähän pajunkissoja kaveriksi. Kunhan jotenkin tökin, ei tullu aseteltua mitenkään nätisti...

Sadepäivä

En ollu kattonu sääennustetta, ja tuli yllätyksenä että vettä satoi, kun menin koirien kanssa aamukävelylle. Ja tuulikin kovaa. Blyäh. Eilenaamulla oli mukava pieni pakkanen, ja tänäaamunakin mittari näytti ikäänkuin rippusen pakkasta, ja sitten - vettä. Mutta kevättä se tekee. Mustarastas ei täällä laula, tuolla jossain maalla se lauloi, kun viikonloppuna ajeltiin. Yhtään pöllöäkään en ole edelleenkään kuullut, ja kohta ne jo hiljeneekin. Ei kai se ole ihme; kun metsät kaadetaan, niin linnut kaikkoaa.

Selasin tänään mulle aika tuntematonta mediaa, mtv:n uutisia, ja törmäsin juttuun siitä, miten sanaa "pakaste" ja "pakastaminen" ei ollu suomen kielessä ennen kuin se 40-luvulla keksittiin. Sitä ennen se  sana oli syväjäädytetty. Sitä pidettiin turhan pitkänä terminä, joten järjestettiin nimikilpailu, jonka voitti pakaste. Paitsi että oli olemassa herra Pakaste, joka ei halunnut nimeään käytettäväksi moiseen :) Kaikenlaista sitä oppii, kun vanhaksi elää. Ja paljon ehtii unohtaa oppimaansa.

Pitäs ajella koirilta talviparrat pois. Vuosi sitten tähän aikaan ne oli jo ajeltu. Ja harmittaa hitsisti, kun oon hukannu sen Marjaanan antaman ohjeen koirien paidoista! Luulin sen olevan tuolla käsityörahin sisällä, mutta siellä oli kaikenlaisia muita ohjeita, vaan ei sitä. Olisin tehnyt toisetkin samanlaiset, eri langasta.

Mistä mieleen, että sain valmiiksi joululahjalangasta kutomani sukat... toisen päätteleminen olis pitäny jättää vaan sellaseen hetkeen, kun en olis ollu niin hermostunut - siinä tuli erinäisiä asioita mm. koiran takia, mitkä kiristi pinnaa, ja nyt sitten kiristää myös sukan reuna. Ei mahdu paksun pohkeen yli :( täytyy purkaa ja tehdä uusiksi. En muuten purkanutkaan kuin kaksi kertaa tuon reunan päättelyn, ja silti tuli huono...

Kevät on; traktori kävi eilen kadunlakaisuhommissa :) samaan aikaan orava söi siemeniä mejän pihalla, kun laitoin sille niitä vaihteeksi tuohon laatalle.

Talipähkinäpötkö vetelee viimeisiään, ja saa jäädäkin viimeiseksi tänä talvena. Jos on nälkäisiä lintuja, joutuvat tyytymään kuorettomaan tahi kuorelliseen auringonkukansiemeneen tai joskus pähkinään. Neljä mustarastasta pyörii siivoamassa maahanpudonneita.

Eilen sain ruksattua 100 lintulajia -listastani harmaapäätikan ja keltasirkun. Mies epäilee, etten saa sataa lintulajia kokoon...

Minä olen miettinyt...

... että onko nyt tarkoitus työskennellä unelmiaan kohti ja tehdä töitä, että saisi sen, mistä haaveilee tai minkä luulee haluavansa...

...vai kannattaako sitä nyt sitten vain olla tyytyväinen siihen, mitä on, ja yrittää kiskoa se onni siitä?

Kaikenlaisia elämänohjeita niitä viljellään ja jaellaan, mistä senkin tietää, mikä niistä on oikea kun ne on ristiriidassa. Ole tyytyväinen siihen mitä on, älä alistu ja tyydy vähään jos voit saada enemmän.

Joogahenkisyyteen kuuluu ajatus, että pitäs olla nöyrä, antaa anteeksi ja olla kiitollinen meille annetusta. Oma joogapolkuni on sen verran alussa, että etenkin koulukiusatun menneisyys lastinani potkin kovasti tuota anteeksiantoa ja hyväksyntää vastaan. Ihmiset kun ei toimi niin, että vuorotellen kiusataan ja annellaan anteeksi, vaan kyllä ne kiusaamiset tuppaa tulemaan yksien osalle, kiusaajan osan ollessa tietyillä samoilla ihmisillä. Tässä kuviossa ei ole tasapuolisuuden häivääkään, eikä oikeudenmukaisuutta. Ei voi olla ihmisen psyykelle hyvää ja kasvattavaa se, että aina joutuu antamaan anteeksi kun toiset kävelee yli.

Olen alkanut toisinaan olemaan tyytyväinen ja kiitollinen "minulle annetusta", kun samalla tiedostan tämänKIN väliaikaisuuden. This too shall pass. Huonot ajat menee ohi, mutta niin menee hyvätkin. Olen iloinen juuri tästä ajasta, kun lapset on jo niin isoja, että niiden puolesta ei enää tarvi tehdä kaikkia asioita, ja ne jopa tekee asioita minun puolesta! Silti ne on vielä tässä kotona ilona ja välillä jonain muunakin.

Pää hyvin mutta mites se vehnättömyys...

Miks on tämmönen aivosumu ja väsy taas? Ulkona just nyt ihan melkein aurinko paistaa, mutta jäsenet tuntuu tonnin painoisilta ja mieltäkään en saa käännettyä ulkoiluun päin. Äsken kävin hakemassa kipeytyneen lapsen koulusta ja vaikka ei oo kylmä ilma ja vaikka mulla oli reilusti vaatettakin, niin paleli inhottavasti.

Lauantaina kun tuli niin äkkilähtö sinne kuvausreissuun (se on tuon miehen kanssa vähän semmosta välillä... ja välillä odotuttaa pitkiä aikoja vaikka muut on valmiit lähtöön, kun ite haluaa vielä juoda kahvia tai istua koneella pelaamassa) etten ehtinyt tehdä eväitä. Vettä pulloon ja sipsipussin jämät mukaan vain. Sitten kun hiukoi niin napsin niitä sipsejä pahimpaan nälkään, ja suolan yliannostus selvästi nosti verenpainetta, kun illalla korvissa hakkas ja suhisi. Pitäs opetella syömään suolattomasti... salaattia nyt pistelly sitten menemään, mutta täytyy siihenkin jotain suolaista laittaa. Muutenkin aina tyhjän tuntu mahassa vaikka se olis täynnä salaattia, kun ei se tuo sitä kylläisyyden tunnetta ollenkaan.

Kaupassa oli ihania tulppaaneja, mutta en raaskinut ostaa. Pullaa ostin. Söinkin puolikkaan. Jotenkin on "maku mennyt" vehnättömyydestä, kun olen huomannut, että tuore leipä tekee mahan kipeeksi vaikkei oliskaan vehnää, ja jotkut vehnäjutut taas ei tee mahaa kipeeksi. Esim. pizzerian pizza. Einespizza kylläkin. Ja älysin, että eihän sitä voi vehnää vältellä, kun gluteenittomat jauhotkin on vehnätärkkelystä! En oo ees älynny aiemmin katsoa, mistä ne on tehty... nyt kun mies yrittää olla vähällä vehnällä, tulin huomanneeksi asian. Sekin tuntuu niin turhalta keitellä sille niitä pottuja ruuaksi kun se sitten menee Lidliin nälkäisenä, ostaa lihapiirakan ja syö sen. No, onhan se nyt sitä vähentänyt sentään, kun ruisleipää syö vehnäleivän tilalla. Enimmäkseen vielä ihan vehnätöntä ruisleipää. Sellainen kun on harvinaisuus Suomenkin kaupoissa. Mikä on kyllä hullua.

En kyllä ymmärrä mitä semmonenkin allergia on, kun ei sitä mistään oikein huomaa. Iho miehellä on oireillut kyllä, mutta sekin vaiva tulee ja menee syömisistä riippumatta. Olen kuvitellut, että allergisuus tarkoittaa sitä, että allergisoivaa ainetta ei passaa käyttää kun se aiheuttaa ongelmia. Mies on lapsena ollut allerginen kaikenlaiselle, mutta luullut siedättyneensä esim. kananmunalle. Ehkä ne markkerit näkyy veressä silti, vaikka olisikin siedättynyt? En tiedä. Tytär ei vieläkään pysty syömään mitään kananmunaista, ja sillä yliherkkyydet tuntuu vain lisääntyvän.

Keväältä näyttää ulkona, mutta pään sisältä ei tunnu olevan yhteyttä ympäröivään maailmaan. Nukun kyllä huonosti, vaikka tuntimääräisesti tarpeeksi - ehkä siinä on osasyy väsyyn. Heräilen miehen kuorsauksiin ja siihen kun koirat potkii tai liikuksii ja ravistelee itseään. Aamupuolella herään varmaan joka kerta, kun vaihdan asentoa, ja miehen ääniin alakerrassa kun se on noussut. Mutta yhtäkkiä olen löytänyt hyvän tyynyn! Mullahan on memoryfoamista tehty muotoiltu tyyny, josta oon ajatellu että se on hyvä, mutta yhtenä yönä olin sysännyt sen syrjään ja ottanut pään alle "kainalotyynyn", sellasen parikymmentä senttiä leveän ja puolisen metriä pitkän sisustustyynyn, minkä ostin Lapinreissulla jostain. Oon poistanu sieltä vielä osan täytteestäkin, ettei se olis niin pinkeä. Nyt se on sitten olevinaan hyvä nukkumatyyny... kummallista. Ei olis tullut mieleenkään kokeilla nukkua moisella, ellen olis yhtenä aamuna herännyt pää hyvin.