keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Ehkä se siitä

Viime vuonna tähän aikaan tulppaanit jo aukes, kirjopikarililjat oli täydessä kukassa, kotkansiivet jo puolimetrisiä ja piha vihreä. Otin eilen kuvia innoissani, kun piha niin kovasti jo vihertää!
Kuinka säälittävää. Kirjopikarililjat on toki nousseet, mutta vielä kaukana kukkimisesta.

Ja pitäisi tehdä kukkapenkki, poistaa hiukan sitä syysleimua, joka on levinnyt ja josta en oikein tykkää edes, mutta ala nyt sitten kaiveleen ku niitä vähiä kevättähtiä kasvaa juuri siinä...
En raaski. Ja eka käenrieskakin on kukassa mejän pihalla
Muualla toki jo keltaisenaan, missä on suotuisammat kasvupaikat. Yllättävistä paikoista mejän pihalla olen tavannut myös sinivuokkoa. 

Hurjaan tilanteeseen jouduttiin taannoin, kun tässä kylällä on muuan (oikeesti ihan kiltti) narttukoira, jolla on mejän koirien kanssa se viha-rakkaussuhde, josta oon saattanu mainita ennenkin. Nyt kun satuttiin lenkillä liki, meni siltä talutin poikki ja se singahti mejän koirien kimppuun. Hirveä rähinä, toisen ehti tyttö siepata syliin mutta toista mie en kerinnyt kun siinä paniikissa meni flexi lukkoon niin että naru jäi pitkäksi, ja kun koira sitä kiskoo niin lukkoa ei pysty vapauttaan. Se sai siis jokusen naarmun siinä hötäkässä, joku saattoi tulla siitä narustakin mutta polvessa ja mahassa oli luultavasti hampaantekemät jäljet. Ei mitään verenvuodatusta, mutta semmosta mitä koirat nyt on sitten nuoleskelleet, molemmat sen yhden koiran naarmuja. Onneksi ei se irtipäässyt ollut tosissaan, tai sitten se vaan hämmentyi kun ennen on vain joutunut tyytymään narussa sinkoiluun ja yhtäkkiä pääsikin kontaktiin.

Tämä kuva on otettu tasan vuosi sitten. Nyt näiden tulppaanien alut on noin kymmensenttisiä. 

Nyt salaatintekoon. On se ehkä vähän vaikuttanu elopainoon, kun on korvannut osan aterioista salaatilla. Lidlissä on 85 senttiä semmonen mozzarellamötikkä, josta riittää kahteen salaattiin piristystä. Mutta nyt on ollu hankalaa, kun sitä pähkinäsekoitusta ei enää saa, mitä oon tykänny laittaa. Kurpitsansiemenet on vähän ankeita.

11 kommenttia:

  1. Kylmää on, juu. Tänään kylmempi kuin eilen, selkeesti. Me käytiin pienellä fillarilenkillä, pitkää en jaksakaan, ja sormia palelsi. Huomenna pitäs olla taas lämpimämpää, toivottavasti on.

    Sama juttu tulppaanien kanssa meidän pihalla. Mutta tuolla ihan meidän lähellä metsän reunassa näin eilen oikein ison mättään keltavuokkoja. Kummallista, en ole ikinä siinä ennen nähnyt, kuinka ne nyt yhtäkkiä siihen ilmestyivät? Laittaisin tänne kuvankin, mutta en osaa... Valkovuokkoja on siinä koko rinne valkoisenaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on keltavuokkoja ilmeisesti siirrettynä tässä pihalla, niissä ei oo vielä nuppujakaan. Koskaan en oo missään muualla niitä nähny, vaikka näillä nurkilla pitäs oleman.

      Poista
  2. Utsjoella alako kuiten yötön yö, nihh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se alakaa aina, oli lunta miten paljon tahansa!

      Poista
  3. Mä oon vasta löytänyt kurpitsansiemet enkä oo vielä kyllästyny...

    Mä just katoin, että on muutama hassu vihreä ruoho/ruoko pihalla ja melkein rupesin hihkumaan. Tosi myöhässä on kevät ja on hirmu vaikee uskoa, että kahden viikon päästä loppuu koulu ja kesäloma alkaa!!!

    VastaaPoista
  4. Pihalla kukkii scillat ja muutama orvokki on noussut jo kukkimaan. Siinä kaikki. Sen sijaan vihreinä jo rehottavat vuohenputket ja nokkoset, joista jälkimmäistä kohta kerään ja kuivatan.

    Minä syön kurpitsansiemeniä (ja monia muita) tuossa itse tehdyssä siemennäkkärissä, siihen on tullut himo, sopii hyvin salaattien kanssa iltapalaksi.

    VastaaPoista
  5. Ai niin, kukkii meillä jo pihalla sinivuokotkin ja keltaiset esikot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinivuokkojen kukinta on tainnut kestää niin kauan, että niitä ei meinaa enää huomatakaan :)

      Poista
  6. Sinivuokot aloittivat puutarhassamme kukinnan sopivasti äitienpäiväksi. Koska en muuten kukkia saanut, omin minä nuo sinivuokot sen päivän kukkasikseni. :-)

    Hei, se koirakouluttajien sääntö, että koirat kohtaavat toisensa, joko molempien ollessa kiinni tahi molempien ollessa vapaana, on ihan ehdoton! Eikä ikinä, ei ikinä (!!!) saa ottaa koiraa syliin, suojatakseen sitä. Se on suurin virhe, minkä voi itsensä ja koiran kannalta tehdä.
    Se on monesti vaistonvaraista toimintaa (meilläkin noita rotan ja kissankokoisia koiria on ollut useampia ja niiden kanssa on jouduttu hankaliin tilanteisiin), mutta tuosta kerrasta kannattaa ottaa opikseen. Seuraavalla kerralla päästää mieluummin fleksin kädestään. Seuraavalla kerralla se toinen koira ei välttämättä enää olekaan niin suopea.

    Nautitaan nyt tästä alkavasta keväästä. Kyllä se sieltä tulee, vaikka hieman tihkaiseekin. Ehkä meillä on sitäkin hienompi kesä!

    Terkuin Santtu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän kyllä nämä jutut, mutta en ota riskiä, että koira juoksee viereiselle vilkkaalle autotielle karkuun. Ja matalalta koiralta, joka on jo aiemmin purrut meidän koiria, kyllä suojaa se syliin ottaminen.

      Tässä oli toisilleen tutut, mutta ei toisiaan sietävät koirat vastakkain, ollaan siis oltu samassa tilanteessa ennenkin, ei tässä oltu oppia ottamassa mistään ensimmäisestä kerrasta.

      Poista