lauantai 6. toukokuuta 2017

Joojoo kevät

Nyt on riittänyt ahdistusta taas. Eikä mene ohikaan kokonaan sillä, että se aiheuttaja (mun mielestä) menee pois. Vaikka eilen selvisin jopa keskustassa ajelusta ja parkkipaikankin löysin, niin illalla vieläkin puristi jotenkin. Tulee ajatuksia, jotka kielii pahasta olosta, vaikka mieliala sinänsä ei mitenkään erityisen matalalla olekaan. Itse asiassa olen välillä melkein onnellinen. Ei se ole masennusta semmonen. Silti kaikki pikkuasiatkin taas kasvaa isoiksi ja murehdin ja ahdistun niistä.

Eilen oli mukava pieni metsälenkki, paitsi että sarvijaakko ilmaantui jostain kaulaan (!) ja taisi vähän nipistääkin. Hädissään, luuli puuhun menevänsä ja meniki mun kaulaan. Kyllä mieki vähän säikähin, ku semmonen koppiainen oli kaulassa ja heitin sen kauas, sitten vasta menin katsomaan mikä se oli. Siellähän on sitä metsää raiskattu, ja Wikipedian mukaan sarvijaakko "elää vain hyvin heikkokuntoisissa tai kuolleissa männyissä". On siis vähän niinkuin puiden raadonsyöjä. Puun raadot on enimmäkseen kuskattu pois, mutta niiden jäseniä toki lojuu siellä vielä.

Kävin verenluovutuksessa, ja hemoglobiini oli pudonnut 15 pykälää edellisestä. Se on aika paljon, lieneekö syynä kevennetty ja paljon kasvisruokaa sisältävä ruokavalio. Ohjeistettiin syömään rautaa ja annettiin sitä mukaankin. Mutta ihmeen vähän huippas luovutuksen jälkeen nyt.

Ja niin, sääski pisti eilenillalla, kun istuin pihalla pajua punomassa. Sääsket kyllä tulee, vaikka kevät ei tahdo tulla! Pihalle ei noussut yhtään mun istuttamista sinisistä ja keltaisista krookuksista tahi sahrameista, mitä nimeä nyt kukanenkin käyttää. Vain valkoisia ja vaalean violetteja nousi. Scillat toki, ja se vanha sinilila krookus, mikä on ollu takapihalla niin kauan kuin tässä on asuttu, mutta ei niitä mitä pari vuotta sitten istutin. Saapa nähdä tuleeko yhtään tulppaaneja. Kirjopikarililjat on kyllä nousseet.
Körsy pajuväkästys ja ainoot krookukset


Tyhjensin riistakameran muistikortin, ei ollu ku naakka, harakka, orava ja mustarastas. Yksi yökuva, jossa ei näkyny mun silmään mitään. Lumien sulettua rumaa ja epäsiistiä. Ja paju on jo silmuilla, enää ei kande ees miettiä sen keräämistä. Ellei aio kuoria sitä. Voi, kyllä mie kuoritustakin punoisin, ja vaikka kuorisinkin itse, jos vain joku keräis... mun selkä ei vaan kertakaikkiaan kestä sitä pajun keräämistä.

Taas tuulee. Meen silti pihalle. Mies teki eilen kovasti taas pihatöitä ja mie vaan nyhjötin pajujeni ääressä kiroillen.

9 kommenttia:

  1. Sitä ahdistusta on täälläkin liikkeellä ... koitetaan jaksaa <3

    Suahan nyt on purtu ja syöty, parempaa viikonvaihdetta tältäkin osin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei hyvin ala. Mutta koitetaan jaksaa!

      Poista
  2. Kauniin värinen on punomasi kori :) Me ei olla tehty vielä polokua mökille, josko joku vihree kurkkais seinän vierestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on keltapajua ja korallikanukkaa, vihreän nimeä en muista. Epätasaista ku ei ollu tarpeeksi oikean paksuisia pajuja.

      Eiköhän se teilläkin ala vihreä jo kohta kurkkia, katoin just tänään kelikameroita, ettei lunta oo sielläkään enää läheskään joka kohdassa :)

      Poista
  3. Jaksua sulle <3

    Kevät tulee miten tulee ja kesä seuraa niin kuin jaksaa. Niillä on mentävä...

    Valoa on silti enemmän kuin talvella. Eikä enää palelekaan yhtä paljon kuin talvella. Menee reippaasti nautinnon puolelle ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ja linnunlaulu on ihanaa, siitä saa iloa. Tänään kuului ekaa kertaa tiltaltti. Kyllä linnut tulee, vaikka kesä ei tunnu tulevan.

      Poista
  4. Olet tehnyt kauniin korin! Keväällä on ahdistusta liikkeellä noin yleensä, joten et ole ainoa, mikäli lohduttaa... :/

    VastaaPoista
  5. lähetätkö mulle tämän blogin sähköposti osoitteen koska en sitä täältä löydä, saisit kutsun blogiini. lintukeltainen@gmail.com ;)

    VastaaPoista