torstai 4. toukokuuta 2017

Kukkia ja mehiläisiä, muun muassa


Blogger kääntelee kuvia taas omin lupinensa miten sattuu, mutta kaipa näistä saa käsityksen, mitä näin reissullani tänään, kun koirien kanssa mannuilla könysin.
Ilma on kaunis, mutta tuulee avoimilla paikoilla tosi kylmästi. Tuuleton aurinkoinen paikka saa hien pintaan, tuulinen aurinko ok jos korviin ei tuule, jos on varjoisa tuulinen paikka niin palelee. Kylällä viljelijä jo kylvää ja peittelee kylvöksiä harsoilla. Meillä on noussu krassit

ja jaloleinikit
mutta vaalimainoksena jaetut unikonsiemenet ei osoita elonmerkkejä. Joku jakoi vaalimainoksena kuminansiemeniäkin, ja vaikka yleensä pidän kuminan tuoksusta, se oli niin vahva ja jotenkin tosi karvas haju, että ruokaan en ainakaan mokomaa pistä. Saattaa olla, että kylvän pihalle kesemmällä. Täällähän on paljon kuminapeltoja, on kaiketi kannattava bisnes. Ehkä en tuolla pussillisella vielä pääse kovin suureksi kuminantuottajaksi. 

Kuminasta tulee aina mieleen anekdootti parinkymmenen vuoden takaa, kun kysyin mieheltä - silloiselta tuoreelta poikaystävältäni - että tykkääkö se kuminasta. Aioin leipoa sämpylöitä ja sitä varten kysyin, kun siihen aikaan oli tapana ripsauttaa kuminaa tai anista sämpylätaikinaan. Mies vastasi jotenkin silleen, että mikä ettei, kunhan ei keskellä yötä. Sai nauramaan. Ja tässä ollaan. 

Punoin pitkästä aikaa vähän pajusta, ihan kotipihalta kerätystä vain. Yhden linnun lämmittelypesän sain niistä, ja matalan "leipäkorin" - johon en kyllä leipiäni laittais, reunoilta saattas läpi pudota - mutta saattaa se kesän mennä vaikka kauniiden kivien alustana jossain. Körsyhän se on, kun ei ollu kamalasti valinnanvaraa pajuissa ja muutenkin vähän soveltelin tekniikoita. Vielä olis muutama iso pajunsoiro johonkin tarkoitukseen. Tökin maahankin niitä juurtumaan, ja nypin pois vanhoja, juurtumattomia pajupistokkaita. 

Jotain outoa oli tapahtunut meidän pistokkaasta muutama vuosi sitten kasvatetulle pienelle terijoensalavalle. Se oli juurenniskasta poikki. Kuin joku olisi sivaltanut lapionterällä tai jtn. Mulle tuli mieleen naapuri, joka aika ajoin luvan kanssa kaataa puita mejän tonttien rajalta, kun ne "varjostaa heidän pihaansa". Siis niilläkin on sitä pihaa kyllä siellä kauempana paljon, mutta auringon pitäisi kai paistaa joka kolkkaan. Ei se varjo aina pahasta ole. Jahka tuo talousmetsä tuosta kaadetaan niin riittää varmasti paahdetta heillekin ihan nokko. Mutta sitä nyppii varmasti ne isot terijoensalavat siinä mejän tontin päädyssä, kun kaikki muut puut alkaa olla siitä jo nurin... mutta mitäs seisoivat rivissä toljottamassa meille. Ei tykätty ja istutettiin puita näköesteeksi, pistokkaasta vielä lisääkin. Mutta joku elukka ehkä järsiny, tai talven tuhoja. Ei luulis lumenkaan kyllä painaneen, kun ei sitä juuri talven aikana edes tullut. Onko taas vähän sekavaa horinaa mulla? 

Täytyy mennä ostaan tytölle vesivärit pääsykoetta varten. Enkä tiedä, onko sillä kunnon puuvärejäkään. Kutsussa oli ennakkotehtävä, joka piti palauttaa 2.5. mennessä ja sitten luki erikseen lihavoituna "Ilmoittautuminen pääsykokeeseen 02.05.2017 mennessä." Oltiin epävarmoja, että pitääkö nyt sitten erikseen ilmoittautua vielä johonkin, kun ei siinä paperissa mainittu miten ilmoittaudutaan, tai edes kenelle ja opinto-ohjaaja ei vastannut ku tyttö asiaa sähköpostitse kysyi. Selvisi sitten, että se ennakkotehtävän palauttaminen on ilmoittautuminen. Olisiko voinut jättää sen lihavoidun ilmoittautumisasian pois, tai laittaa sen esimerkiksi muotoon "Ennakkotehtävän palauttamalla ilmoittaudut pääsykokeeseen."? Tai "Ennakkotehtävän palauttaminen ajoissa on edellytys pääsykokeeseen osallistumiselle."? Toivoisin kovin, että tyttö pääsisi ja lähtisi tuolle alalle mieluummin, kuin sille toiselle valitsemalleen, jolle sillä ei mielestäni ole edellytyksiä alkuunkaan - jo valinnaisaineet oli sitä ajatellen ihan väärät. Medianomikouluhomman jätti suosiolla sikseen jo tässä vaiheessa, koska sinne vaadittiin sitä sosiaalisuutta ja ne pääsykokeet vasta olikin vaikean kuuloiset paniikkihäiriöön taipuvaiselle sosiaalisten tilanteiden pelkääjälle. 

Loppuun vielä muutama maistiainen Ähtäristä:
Karhun vuoden vanha pentu

Ahmapari

Ilves

Susia

2 kommenttia:

  1. Tuo ilves näyttää kyllä ihan kotikissalta tuossa kuvassa, mutta valtavan kokoisiahan se on kun ne siellä häkissään tassuttelee, tupsukorvat ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelin, kun oon luullu että ilveet on yksineläjiä, ja yhteen häkkiin oli sullottu kolme. Yksi makaili rauhassa, kaksi muuta käveli häkin seinän vierustalla stressaantuneen oloisena ja toinen huusi aina välillä sitä karmivaa ilveksenhuutoa. Otin videolle. Ja joo, on ne isoja.

      Poista