Minipieniä sisiliskoja :) mies huomasi lauantaina, että koira ikäänkuin vaanien tuijottaa jotain, meni katsomaan ja näki nämä. Toin siihen tulitikun mittakaavamerkiksi. Ihmeen kesyjä ja rauhallisia olivat nuo pienet liskonalut. Kaksi ruskeaa ja yksi vihertävä.
Joo myrskyä lietsottiin kauheasti, Ilmatieteen laitoksen sivulla oli oikein varoitus vaarallisesta ilmasta ja käskettiin ihmisiä pysymään sisällä. No mie olin viemässä vävyehdokasta junalle just sillon, kun se tänne ylti - salamoihan se hiukan ja jyrisi ja satoi, mutta se oli äkkiä ohi ja mistään myrskystä ei voinu kyllä puhua. Illemmalla oli sitten jo poutaa ja kaunis auringonlasku. Helsingissä toki oli ollu aika kauheaa, joku maratoonikin siihen aikaan just. Katoin jotain videoita, missä maratoonarit kahlas vedessä ja ryömi kaatuneiden puiden ali likomärkinä.
Kaupassa oli halpoja reilun kaupan ruusuja, ostin ilokseni oransseja kimpun. Tai itse asiassa panin miehen ostaan ne. Se osti keittiön valaisimeen lampun, ja kassalle kävellessä tarjosin ruusuja sille että ostakko mulle ruusuja. Ei ollu ko kaks euroa niin osti.
Kävin äsken hakeen salmonellatestipaketin kuopukselle, kun sen täytyy koululle semmosen tulos toimittaa (ja kirjoitin oheen rautalangasta ohjeet) ja samalla kävin kävelemässä sielläpäin koirien kans, vähän niinku vaihtelua hajuihin niillekin. En oo käyny tänä kesänä niillä nurkilla, ja aiemmin ihmettelin yhtä pihaa, jonka keskelle oli kasattu kauhea ryjäläjä niinku olis joku komposti siinä, kaikenlaista maa- ja kasviainesta. Nyt siinä oli ihan hirveästi keltaisia ja oransseja kehäkukkia, krassia, kauraa, auringonkukkia ja kurpitsaa. Upea! Se koko läjä oli kukkien ja isojen lehtien peitossa. Tosin parin kuukauden päästä se on taas ruma.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Omituinen höpöttäjä
Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...
-
21. anniversary Tänään on 21. hääpäivä. Muistan, kun täytin 21 vuotta - silloin tuntui takana olevan ihmisikä, mutta ei tämä viimeisin...
-
Otsikon lausahdus on esikoiselta, kun se kuunteli mun peppurointia yrittäessäni tehdä paarmankarkotinta. Tuntuu että mikään ei pysy käsissä...
-
Tänään tulee lapset kotiin! Toinen on keleistä huolimatta saanut naamansa poltettua. Täällä oli tosiaan maanantaina peräti 27 astetta lämmin...
Ei voi olla noin pieniä ja söpöjä (sisi)liskoja <3 !!!
VastaaPoistaNähtävästi voi :)
PoistaOnneksi toi mun ukkoni ei tänä vuonna mennyt H:ki City Maratonille. On käynyt yli 10 kertaa, mutta nyt ei treenannut kuulemma tarpeeksi. Olisiollut märkä ja tuskainen juoksu.
VastaaPoistaOnko noi liskot varmasto oikeita, vai muovia :)
Oikeita on, mulla on videokin!
PoistaMaratoonin keli muuttui tosi nopeasti nätistä kesäkelistä kauheaksi...
Onpa tosi pikkuset liskosiskot :) Kauniita ruusuja!
VastaaPoistaOn. Toivottavasti pysyvät hengissä isoiksi asti, siis liskot.
PoistaKauniit ruusut. Mä olen nyt kanssa ottanut vähän sellaisen tavan, että jos rahaa on, niin ostan kotiin aina kimpun tuoreita kukkia. Piristystä edes vähäsen.
VastaaPoistaEi ollut täälläkään mitään myrskyä. Kamala sade vaan hetken aikaa eikä edes yhtään jyrähdystä. Petyttiin pojan kanssa pahan kerran.
No tähän aikaan sais luonnostakin kimpun ihan ilmaiseksi, mutta ne niin roskaa... pitäs joka päivä vaihtaa sit. Kuistilla oon pitäny luonnonkukkia kyllä, tällä hetkellä siellä on lasikarahvissa kaksi peurankelloa ja yksi iso valkoapilan kukka.
PoistaTäällä sentään vähän välkky ja jyrisi, mutta pahin (paras näytös) meni kaukaa ohi.
Ihanat liskoset <3
VastaaPoistaTäällä meilläpäin on kaatunut puita aika naapurista ja Kontulastakin. Metkasti mennyt se rintama juuri Helsingin yli.
Niin, siellä oli pahinta, kuulemma. Ja Itä-Uudellamaalla. Kattomiehet kävi eilen lopputarkastuksessa ja esitteli kuvaa, missä Pukkilassa olevasta rakennuksesta oli ruoteineen päivineen lähtenyt peltikatto siinä myräkässä...
Poista