Ryömivä limasieni - sielunkumppani?

 Jos ei olis aurinko pilkahtanut, en olis varmaan jaksanu lähtee lenkille. Onneksi pilkahti ja lähdin, oli hyvä lenkki. Vähän ensin paleli etenkin käsiä, mutta loppumatkasta ylämäessä oli jo kuuma. Ja vähän pelkään niitä kyitä mettässä. Eilen ja tänään on muistunut mieleen Lauri Tähkän Syyskuun kyy, vaikkei oo vielä syyskuukaan. Huh, onneksi mies ei oo nyt kuunnellu tuotakaan, ainakaan ilman kuulokkeita.

Paranvoi ryömi kannolla. Ihmeellisiä otuksia! 

Nyt on maha kipee, ollu pitkin aamua ja pahenee vain - ei olis pitäny syödä sitä ohrarieskan palaa, vehnäähän siitäkin on suurin osa. Väsyttää ja masentaa, vaikkei ihan yhtä paljon masenna kuin ennen kävelylenkkiä. Vastasivat kolmannella kerralla siellä mt-paikassakin, kolmen viikon päästä saatan saada ehkä tiedon aikavarauksesta, siitä ei tiedä kuinka pitkälle se aika itsessään sitten menee, jos sen saa. Jonoa kuulemma on. Aika jännä systeemi siellä, paperille käsin kirjoitti mun tiedot ja sitten soittavat, kun on tarjolla aika.

Kyllä se syksy on. Kymmeneen päivään ei tuu ees kahenkympin lämpötiloja, neljänä päivänä saattaa olla puolipilvistä ja muuten pilvistä. No jaa, sitähän se paljolti on koko kesä ollut, että siinä mielessä...

Näin muuten kummaa unta; "jaoin lehtiä" syntymäkotini ympäristössä, ja ne lehdet oli kuivia puunlehtiä! Ihmettelin, että miks näitä pitää jakaa, eihän näistä voi mitään uutisia lukea, ja mitä jos nää putoo maahan niin mistä tiedän mitkä on "lehtiä" ja mitkä vaan tavan kuivia lehtiä...