Usein hiekka- ja sorateillä kävellessäni katselen kiviä, ja poimin mukaani kivan näköisiä yksilöitä. (Voiko kiveä sanoa yksilöksi?) - Toisinaan kyllä mietin, tuleeko sille koti-ikävä :)
Tietysti tuollaiset sepelit on jo muutenkin tuotu paikalle muualta... ja sora-asemalla murskattu ja seulottu niin, että samasta kivestä on murusia useampikin, mutta mikä todennäköisyys on, että tällaset kahden kivilajin yhdistymät löytyy peräjälkeen samalla kävelyllä muutamien metrien päästä toisistaan? Tieltä, jolla olen sentään aikasen monta kertaa kulkenut. Yhtäkkiä nämä pisti silmään, ja pari muutakin kvartsipalaa loisti niin, että piti poimia mukaan. Otin hyvänä enteenä.
Ei sillä, että enteisiin uskoisin. En enää sen jälkeen, kun otin seitsemän vitivalkoista joutsenta hyvänä enteenä, ja tuli yksi elämäni paskimmista jaksoista. Tuntui alkuun niin hienolta mennä lehmänhoitajaksi paikkaan, jossa mulle oli sympaattinen asunto ja koko miljöö tosi mukava, kaikki tuntui natsaavan ja sitten se työnantaja osoittautuikin hirviöksi. Laihduin parissa kuukaudessa ainakin kahdeksan kiloa, ja lopulta lähdin sieltä ilman irtisanomisaikaa ja jätin sen jättivauvan pulaan, mutta se oli sille ihan oikein. Sai maistaa omaa lääkettään, kun oli joskus työntekijöitään irtisanonut suutuspäissään noin vain. Tarjosi tuplapalkkaa, jos olisin tehnyt vielä kaksi viikkoa (putkeen, ilman vapaapäiviä) mutta en suostunut. Oli niin mitta täynnä. Mulla ja silloisella avomiehellä meni 4 tuntia, kun pakattiin koko omaisuus poiskantokuntoon, ja miehen veli haki kuormurilla meät pois.
Mulla on jossain siltä ajalta päiväkirja, jota päätin lukea sitten, jos joskus vielä päähän pälkähtää ajatus lähteä karjanhoitajaksi johonkin. Ei ole tarvinnut lukea. Sen päiväkirjankin piti aluksi olla suloinen kertomus auvoisasta ajasta söpöjen lehmien parissa. Hyi.
Ajoin eilen siitä läheltä, sen takia nää vissiin on nyt pinnalle nousseet. Muistot. Ei siellä enää lehmiä ole, pellot on vuokrattu muille ja jättivauvakin on aikaa sitten kuollut. Sen traumatisoitunut lapsi siellä nyt asustelee. Tai tällasia juoruja oon kuullu, tyttären anoppikandidaatti tietää paljon kaikenlaista lähiseudun ihmisistä :)
Mun autossa on nyt nastat alla. Tälleen kahden auton taloudessa on hyvä laittaa vähemmän ajelevan auton alle nastat ajoissa, niin mies pääsee sillä sit töihin, jos sattuu että talvi tulee yön aikana. Mikäli mulla ei just satu oleen jotain menoa... Mies teki varsinaisen vaihtotyön anoppilan tallin välineillä, mie sitten katoin paineet anopin mutistessa vieressä, että kyllä meillä mies tekee kaikki tällaset ilmojenkin kattelut. Mittari hiukan temppuili alkuun, ja heti anoppi huuteli miehelleen että "tuu nyt kattoon" ihanku mie en olis osannu ite sitä hoitaa. Vähän ärsytti :) Käytännössä mies vaan tunkkas auton ylös ja aukoi sekä sulki pultteja, mie hoidin muun. Olisin voinu hoitaa sen pulttihommankin, mutta täytyy miehen nyt vähän antaa olla mies. Olen joskus tehnyt senkin itse, helppo homma paineilmatyökaluilla, mutta tuossa autossa on vissiin aika tarkkaa, että mihin sen tunkin laittaa. On siinä kyljessä merkkikin, mutta silti joku entinen omistaja on saanu pellin ruttuun siitä kohdalta, kun on nostanut liian reunasta.
Ei sitä lunta tullut eilen, vaikka ennustettiin 90% todennäköisyydellä. Onneksi on lotto vetämässä, jos sattuu oleen pienten todennäköisyyksien toteutumiskausi. Tällekin päivälle on ennustettu. Lunta ja eurojackpotvoittoja. Saapa nähdä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Omituinen höpöttäjä
Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...
-
21. anniversary Tänään on 21. hääpäivä. Muistan, kun täytin 21 vuotta - silloin tuntui takana olevan ihmisikä, mutta ei tämä viimeisin...
-
Otsikon lausahdus on esikoiselta, kun se kuunteli mun peppurointia yrittäessäni tehdä paarmankarkotinta. Tuntuu että mikään ei pysy käsissä...
-
Tänään tulee lapset kotiin! Toinen on keleistä huolimatta saanut naamansa poltettua. Täällä oli tosiaan maanantaina peräti 27 astetta lämmin...

Mulle nuo ois ollu vaan kiviä! Sie sentään tunnistat kivetki, vau!
VastaaPoistaVois tulla kumpaakin, lunta ja ejp voitto :)
Oon koittanu opetella kiviäkin, mutta ne on vaikeita ja usein eri mineraalien seoksia (sillekin on joku hieno sana, jonka oon joskus osannu, vaan en enää) joten oon vähän niinkuin luovuttanut...
PoistaLumikin olis kiva. Silleen kohtuullisessa määrin. Ei oo näkyny tänäänkään.
Meillä alkoi äsken sataa lunta. Taivaan täydeltä!
VastaaPoistaKerkisin juuri aamulla vetää tammenlehtiä maasta kukkapenkin peitoksi, lähinnä siksi kun se penkki on vaahteran alla betonikoristeineen ja siinä puussa on lintujen useita ruokintapisteitä, niin niiden ruokien murut ja lintujen pas*at tippuu lehtien päälle. Helppo siivota keväällä lehtikerros vaan pois.
Täällä saa sanoa kyllä paska ihan sensuroimattakin :D mutta hyvä ajatus. Mie tässä päivänä muutamana päätin fiksusti kouhia vähän lehtiä pois orvokkipadasta, kun ne vielä niin kivasti kukki, enkä aatellu että lintujen ruokapaikka on siinä päällä. Ja paljaallä kädellä vielä. Hyäk.
PoistaVarastin idean mieheltä, kun hän peittää ruusupenkit aina talveksi rapisevilla tammen lehdillä ja niiden päälle laittaa myöhemmin vielä havuja.
PoistaNo sitten:
Lintujen paska on ärsyttävää siivota keväällä kun siihen joukkoon putoaa rasvapalloista paloja ja liiskaantuu. Yäk. Katsotaan kuinka tammenlehti-idea toimii.
Meillä ne pudonneet rasvapallonpalat menee kyllä aika tarkkaan närhien, naakkojen ja mustarastaiden suihin, en oo keväällä paljon huomannu. Paskaa kyllä on, naakansitä varsinkin.
PoistaMä jotenkin aina oon lapsellisen ylpeä kun käyn ilmanpaineet tarkistamassa, ihan niin kun sitä ei tolkun ihminen oikeesti osais tehdä. Mut mä olenkin kuitenkin kai vähän prinsessa sisimmässäni?
VastaaPoistaMä aina kans aattelen, et tää on hyvä merkki, vaikken niihin uskokaan. Ja unohdan yleensä ne "merkit" samantien.
Noille kiville ei ainakaan tuu ikävä kun ne on kaksin <3
Niin, mistä sen tietää kuinka ne on toisiaan kaivanneet, kun on joutuneet vuosiksi eroon toisistaan siellä tiellä :)
PoistaSillon ennen kun ei ollu autoa, mulle oli tärkeää tulla toimeen itsenäisesti niin, etten tarvi miestä ns. mihinkään. Lamppujen kattoonlaitot, viemärin avaukset, polkupyörän huollot ja pienet korjaustoimenpiteet pystyi hoitaan ite, mutta nykyään sitä on tullu a)vanhaksi b)mukavuudenhaluiseksi, että lykkää miehelle niitä :)
Sulla on kyllä ihan mieletön yleistieto, joka ulottuu ihan laidasta laitaan. Nostan hattuani ja korkealle. Itselläkin on monesti käynyt mielessä, miten kiva olisi opetella vaikkapa nyt ihan lintujen tunnistamista, oon sinä siinä ihan täys nolla ja koska mieheni on samanlainen nolla, niin ei siitäkään ole apua. Sulta hoituu linnut, kasvit, kivet ja ties mikä muu!
VastaaPoistaMinäkään en usko enteisiin, mutta uskon vahvasti siihen, että kaikella on oma aikansa ja tarkoituksensa. Vaikka nyt sitten vääriin osoitteisiin menevillä paketeilla. ;-D
Tai paremminkin niin, että mikään ei ole sattumaa, vaikka se sattumalta voisi ensin vaikuttaakin.
Mulla vaihtuu autoon renkaat myöskin jo lokakuussa, vaikka se ei näillä main vielä tarpeellista olisikaan. Edellisessä autossa oli kitkarenkaat ympäri vuoden, mutta tämän auton mukana tuli kahdet, niin mitäpä sitä sitten turhaan kitkarenkaita siihen hankkimaan. Mulla ei edes renkaat kulu (viimeisen kuukauden ajalta mun auton km saldo 21,3 km). Siinäkin ajelua ihan vain akun takia noin 10 km ja auton vienti huoltoon/katsastukseen/renkaidenvaihtoon 8 km eli sitä pakollista autoilua oli tuo vajaa neljä km). Mutta tuo nyt selittyy monellakin seikalla; 1. Mun uusi fillari, jossa on iso kori, jolla saan vaivattomasti ostokset kotiin 2. En ole töissä 3. Asumme kaupungissa. Miehellä sitten puolestaan kilometrejä kertyy, dieseliä palaa ja renkaat kuluvat. Joutuiukin juuri toiseen autoonsa uudet talvirenkaat hankkimaan. Hän taas ei voi ajaa kitkarenkailla, kun työpaikkansa on tuolla läheisellä vuoristoalueella ja siellä on paljolti tiet jäässä/lumessa/sohjossa talvella. Ja kun joskus puhelinpäivystäjänä on klinikalle ajettava vähän reippaamin kuin laki sallii, niin on edes turvallisemmat renkaat alla jos jotain sattuu.
(Täällähän ei ole talvirengaspakkoa, mutta jos tapahtuu onnettomuus ja olet kesärenkailla matkassa, saat ainakin puolet syystä, vaikka olisit muuten kaikinpuolin syytön. Ylinopeussakoilta eivät kyllä talvirenkaatkaan taida suojata. Tosin täällä ylinopeussakot ovat tosi harmittomia ja hänelläkin työmatkalla on suuri osa pätkiä, joilla ei ole nopeusrajoituksia eli voi pistää kunnolla tallan pohjaan.)
Ajatella, ei nopeusrajoituksia! Suomessa ei liene ainuttakaan sellasta tietä :)
PoistaMietinkin, että aika vähän siellä taitaa talvirengaskelejä olla, mutta vuoristohan on tosiaan ihan oma lukunsa. Siellä on kyllä talvi, kun tarpeeksi ylös menee.
Anopin mies on niin täydestä sydämestä kitkarengasfani, saa nähdä millon se kieltää meitä käymästä sen tallilla vaihtamassa nastarenkaat... nyt jo paasas, kuinka häntä surettaa aina kun näkee että uusi asfaltti laitetaan, kun nastarenkailla ajelijat pilaa sen heti. Ja kuinka HÄN kyllä peittoaa liukkaalla kelillä nastalliset ajoneuvot vaikka kesärenkailla... sillä on vähän sellasta megalomanian tapaista.
P.S. Mun äiti piti siitä huolen, että varmasti opin vaihtamaan renkaan. Niin monta kertaa hänen opissa olin, että ei olisi mennyt sormi suuhun tien päällä.
VastaaPoistaSE oli hänelle vähän sellainen kunnia- asia, että hän naisena hoitaa hommat ja huolehtii siitä, että 18- vuotias tyttärensä handlaa homman myöskin.
Se oli silloin ja nyt on nyt... En taitaisi enää osata. Mä en edes tiedä, missä mun autossa on vararengas. Päätin aikoinaan Smartilla ajellessani, ettei mun tartte sitä vararengasjuttua osata, kun siinä oli sellainen omituinen vaahdolla täytettävä rengas. En tiedä olisinko uskaltanut sellaisella renkaalla edes lähteä ajamaan. Kuulostaa sen verran suspektilta. Me ollaan täkäläisen ADAC:n jäseniä ja heidän keltaiset enkelit tulevat paikan päälle hoitamaan viat. Se on minunlaiselleni ihan mahtava palvelu.
Mies on kans Autoliiton jäsen, ja kerranhan ne oli tyttöjen ja koirien kans kesälomareissulla Itä-Suomessa (mie en saanu töistä vapaata) auton hajotessa ja liitto kustansi hinauksen ja hotelliyön niille :)
PoistaMie sain renkaanvaihdon alkeet karjatalouskoulun koneopin tunnilla. Opettaja vaihdatti omaan autoonsa renkaat meillä... ja mie oon kans aatellu, että vois opettaa tytöille ainakin sen vessan käsienpesualtaan viemärin avauksen, kun naisihmisillä on aina niitä irtohiuksia tukkimassa. Ne vaan ei oo kovin usein enää yhtä aikaa kotosalla.
Meillä on ainakin tuo ADAC:n jäsenyys maksanut jäsenmaksunsa takaisin. Ainakin näin oletan. :-D Plussaa on myös se, että tuossa variaatiossa, mikä meillä on, tulee mukana matkasairasvakuutus kotiinkuljetuksineen. Sitä ei ole koskaan tarvittu, mutta nuo kotiinkuljetukset maksavat nopeasti kymmeniä ja tehohoitopotilaiden kanssa satoja tuhansia euroja eli se on hyvä olla mukana ja täkäläiset vakuutusyhtiöt ovat ainakin tunnettuja siitä, että myyvät pelkästään matkasairasvakuutuksia, johon ei kuljetuksia kuulu (mistä eivät luonnollisesti missään mainitse ja moni olettaa sen kuuluvan automaattisesti vakuutukseen mukaan).
PoistaKyllä olis teilläkin varmaan ilman tuota jäsenyyttä tullut hinaus ja yöpymiset hintoihinsa. Suomessa vielä ne etäisyydet korjaamoille saattavat olla melkoisia.
Tuo viemärin avaus on kyllä oikeastaan melkein tärkämpää, kuin renkaanvaihto. Hyvä idea!
Kivat kivet <3
VastaaPoistaJoistain paikoista tulee aina pinnalle ikävät fiilikset, ei sille mitään voi <3
Tänään ajettiin sen kohdan ohi, missä törmäsin kauriiseen vuosia sitten, ja aina muistan sen siinä kohdassa...
Poista'Kivat kivet' kuulostaa kivalta :)
VastaaPoistaOnhan ne kivetkin energiaa ja eihän tuo oikein muu voi olla, kuin hyvä enne...tosin 7 joutsenta kuulostavat erinomaiselta enteeltä nekin.
Mutta ei ole kivillä nyt enää yksinäinen olo kun he pääsivät yhteen. Mistä mulle tuli nyt mieleen yksi jännä uni, missä mulle selitettiin, että mun kaihoisa olo on siitä, että mun sieluni muruja on taivaassa. Mieti sitä. :)
Hmm... siinäpä onkin miettimistä. En oo tienny että sielukin voi olla murusina.
PoistaSinä keväänä, kun tapasin nykyisen mieheni, lensi mun yli kurkiaura, ja yksi sulka irtosi ja leijaili alas mua kohti. Kauan kesti tulla maahan asti, mutta se on mulla vieläkin tallessa, ja se kyllä oli enne kun tietää miehen sukunimen :)
Oi! Aivan UPEA merkki!!! Muutenkin sen todennäköisyys, että sulka irtoaa juuri tuossa ja leijailee alas, on hyvin harvinainen. Mahtoi jo siitä sydämessä hypähtää.
PoistaKyllä :)
Poista