Kuura- ja karpalohurmoksessa

Ääää oon lihonu. Silleen käy aina, kun vähän höllää kuria ja sallii itelleen jotain hyvää vähän useemmin. Nyt saa hetkeksi jäädä suklaat kauppaan, aamiainen oli puolikas mysliannos ja lounaaksi raavin köyhän salaatin niistä aineksista, mitä sattui olemaan kaapissa. No eihän sellaset nälkää pidä.

Edullista, terveellistä ja vähäkalorista ruokaa on vähän vaikee keksiä, kun maha ei kestä kaalia, sipulia, sieniä, vehnää, papuja, herneitä, linssejä, lanttua ja naurista ja vain rajoitetussa määrin porkkanaa ja bataattia. Peruna-punajuurisoppaa? Karppaus vois sopia mun mahalle, vaan ei kukkarolle. Kun katsoo netistä ruokaohjeita, ne on paljolti kaalilaatikkoa, linssisoppaa ja pastaruokia. Pasta on halpaa, mutta vehnätön sellanen ei enää olekaan. Sitäpaitsi olen ollu huomaavinani, ettei maissipohjaiset isona määränä sovi nekään.

Silti, vaikka kuinka olen lihonut, tein sen karpalojäädykkeen kun kerran olin siitä niin haaveillut!

Ainakin pakastimeen mennyt mössö oli just niin hyvää kuin pitikin! Laitoin sen jäätymään annoksina. Muut ei sitä kuitenkaan syö. No kuopuksella vois maistattaa. Vesi tulee kielelle kun ajatteleekin.

Yöllä oli revontulia, mie kävin keräämässä (varmaan ekaa kertaa elämässäni) pyykit tähtitaivaan valossa, ja katoin että pohjois - luoteistaivaalla olevan pilven takaa hohti valo, joka vois olla vaikka revontulia. En sit tullu kattoneeksi sähköpostia, jossa oli revontulihälytyksiä, viisi oli illan mittaan tullu. Harmitti kun en ollu kattomassa.

Pyykit ei kyllä ollu kuivuneet yhtään. Pitänee alkaa vähin erin lopetteleen ulos ripustelu. Tosin ensviikolle on luvattu aika lämpimiä kelejä.

 Aamulenkin kuurahurmosta.

Oikein harmitti, kun sitten tulikin vesisateet, en jotenkin ollu odottanu ollenkaan. Olin tuudittautunut siihen "lokaloimuun" kun piti olla ihanaa ja kesäistä ja aurinko paistaa ja lämmin olla. Ei sitten.