Pyhäinhäväistystä ja rangaistus

Tällä kertaa kuvaus- ja tallustelukohteeksi valikoitui Pirunpesä Hollolassa. Hieno paikka! Paljon valkoisia kiviä maastossa :) tosin hieman hankalakulkuinen se oli paikoin, eikä märkyys auttanut asiaa. Puunjuuria ja kivenlohkareita.

Aamukahvi halus ulos ja oli ihan pakko käydä kyykkypissalla siellä, ja mietin, onko se nyt pyhäinhäväistys ja tuleeko siitä rangaistus, ja tulihan siitä. Vaikka kuinka varovaisesti koitin kulkea, niin alas mennessä vakaalta näyttänyt maa jalan alla luiskahtikin pois - parin metrin päähän ainakin - ja humpsahdin nurin. Kun oli rinne, niin maahan ei ollu niin pitkä matka kuin olis ollu tasaisella, mutta tömähdin vasemmalle olkapäälleni aika ikävästi. Onni oli, ettei sattunut kohdalle teräviä kivensärmiä tai juuria, mutta yöllä piti nousta hakeen lisää särkylääkettä kun jomotti, ja koko käsi on vieläkin kipee. Tää kirjoittaminenkin tuntuu ikävältä. Ehkä otan maanantaina yhteyttä asiantuntijoihin, jos ei siihen mennessä asetu. Ei varmaan pajun punominen onnistu tällä, eikä paljon muukaan - ei sieltä luita ole rikki mutta ehkä joku lihas revähtänyt. Ojentajalihas ainakin on kipee. Myh.

Mutta paikka oli tosiaan kyllä käymisen arvoinen, vaikka monin tavoin pelottava :)

Tämä koira oli aivan rasittavan hermostunut koko reissun ajan, niin autossa kuin maastossakin. Se on kai kokenu jonkulaisen järkytyksen autoillessa, kun aiemmin rauhallisesta koirasta on tullut stressaava matkustaja. Koko ajan pitää piipitystä eikä pysty rauhottuun makuulle. En vaan yhtään keksi, mikä se olis voinu olla, mutta enhän mie välttämättä oo sitä ees ite tajunnut, jos se on vaikka ollu ääni, jota ei ihminen kuule. Jokin aika sitten miehen autossa kyllä oli joku ujeltava vika renkaan tienoilla, sitä ei tiiä miten koira on sen kuullut.

Polun pää. Tästä vissiin kuuluu hypätä yli :) tai sit rotkoon. 

 Rotkossa kasvoi puu.

 Ja sieltä kivien alta pulppusi pieni sympaattinen puro.

Tuohon kivelle en uskaltautunut, reitti näytti liian pelottavalta. Mies kävi ilman isoa kameraa napsimassa kännykkäkuvia siitä. En tajua miten noilla ihan reunoillakin on selvästi kulkujälkiä, miten kukaan on voinu tuossakaan vasemmalla reunalla pysyä?`

Siellä alhaalla oli myös tällainen iso kivi, jonka päällä oli tiuha kallioimarrekasvusto. Imarretta kasvoi siellä täällä pieniä tupsuja, mutta tuohon oli tullut enempi. Kaunis. 

Ihana vihreä sammalmatto oli siinä metsässä muutenkin, huikaisevan vihreä.  

Tässäkin on kivikko, jonka sammal on pehmentänyt. Mannerjäätikön reunamuodostelmaa.

Sormijuuret.

Kannossa kasvaa koivun taimi.

Kaikenlaisia sattumia. Oon miettiny pitkin syksyä, että pitäs tilata jostain kaupan lihatiskiltä läskiä linnuille, kun sitä ei enää missään oo myynnissä nykyään. Nää jututhan jää mulla yleensä aina mietinnän tasolle, mutta eilen anoppi soitti ja kysy, haluanko läskiä :) se oli nimittäin tilannut kaupasta isomman satsin ja tarjos mulle puolia siitä. Miehän olin oikein ilahtunut. Ikinä ei oo anoppi sellasta tarjonnu, ja nyt se tarjos, kun ite olin sitä miettiny. 

Soitin isälle, sen syöpähoidot on lopetettu ja siirrytään palliatiiviseen hoitoon. Isälle se on vissiin aika kova paikka. Sillä on alkanu oleen vaikeuksia joissakin arjen asioissa, mutta se tajuaa sen ite ja ne on toisen siskon kans jo edunvalvontapapereita täytelly siltä varalta, että isä ei enää selviä esim. laskunmaksuista. Sanoinkin, että minusta se on tosi hyvä, ettei käy niinku äitillä. Meni kerrasta järki, ja odottamatta. Olisin voinu isän tuntien odottaa, että se panee hanttiin, mutta ilmeisesti en tunne sitä kuitenkaan. Kyllä se vielä asiansa hoitaa, siivoaa ja kaupassa käy ja muutenkin liikkuu.

On muuten käden lisäksi jalatkin kipeet. Ihmekö tuo, sellaisesta kiipeilystä. Onhan se Tiirismaa Etelä-Suomen korkein paikka, vaikken nyt ihan siellä huipulla käynytkään.