Kairessuo-Mieliäissuo

 Että oli vaikea muistaa nuo soiden nimet. Joko ne on niin omituiset tai sitten mulla vaan on niin paha muistihäiriö. Monta monituista kertaa oon jo tarkistanut puhelimeen tallennetusta kartasta ne.

Mutta sinne sitten eilen suunnattiin. Edellisen päivän reissun jätin ihan suosiolla väliin, olin niin järkyttävän väsynyt ja vedinkin varmaan yli kahden tunnin päikkärit. En silleen katsonu kelloa, mutta mies jo kohtapuolin heräämiseni jälkeen tuli senpäiväiseltä reissultaan, eikä ne oo ihan lyhyitä. Olin kyllä eilenkin väsynyt, mutta tiesin että ulkoilu piristää ja tekee hyvää. No, ei sitä kyllä huomannut. Itse asiassa se syksyllä viistosti matalalta paistava iltapäiväaurinko tekee minut toisinaan niin surulliseksi. Ei se keväällä haittaa, mutta jotenkin se syksyllä on semmonen kuolemaa valaiseva karu kirkkaus. Joutsenlaulu ennen kaamosta.

 Mieliäissuolla saattaa tavata jättiläismuurahaisia tän kartan mukaan.

Siinä soiden välisellä mäellä oli käynyt turbulenssi, mikä sen nimi nyt onkaan sellasen etenkin ukkoskuurossa esiintyvän tuulen. Trombi, niin. Paljon oli puita poikki keskeltä runkoa. Muutakin myrskytuhoa oli tullut, omanlaisensa "luontoelämys" oli vaeltaa polulla, jolle oli sahattu väylä kaatuneiden isojen puunrunkojen läpi, välillä niitä oli viisi-kuusikin samassa kasassa. Eihän niitä normimetsässä jätetä makaamaan. 

En jaksanut ottaa niistä rumista puukasoista kuvia, mutta tässä semmonen nätimpi esimerkki. Aika rauhassa sai kulkea tuolla polulla, jotain lasten huutoa kuului kun edellä meni meluisa joukko, ja pari naista tuli vastaan autolle mennessä.

Voi se syksyn aurinko valaista kauniistikin. 

Lintutorni on hieno, sen vieressä oli kyltti, jossa kerrottiin tornin alkuvaiheista. Se on helikopterilla tuohon valmiina tuotu, portaat vaan rakennettu erikseen. Ja jännää, miten suolla on yhtäkkiä tuollainen kallio! Niitä kallioita oli kyllä siellä täällä enemmänkin, ja isoja kiviä. Torni ei huoju eikä tutise, mutta minä kyllä alas tullessa. Oli kamalaa. Tulin itse asiassa istuma-asennossa pois tuolta, koirat sylissä...

Kairessuon laidalla

Tönnönkoskellakin käytiin, kun sielläpäin oltiin, ja tässä kuvapari kevään ja eilisen käynneiltä:

Pieni kuva tänään, iso kuva keväällä. Hieman on eroa vesimäärässä :)

Tänään on luvattu kohtalaista sadetta, kävin jo ajoissa lenkillä että voidaan sitten pitää sisäpäivää loppuaika. Tosin ei vieläkään sada.

Se on kyllä hassu juttu, miten niin tarkkaan (tai jotakuinkin) kahdenkymmenen minuutin kävelyn jälkeen tulee hyvä mieli. Endorfiinit alkaa tuntua. Joskus jostain olen lukenutkin, että ne tulis parinkymmenen minuutin liikunnan jälkeen, mutta en nyt löytänyt googlaamalla ainakaan sellasta tietoa. Joskus on ollut jo 16 minuutin jälkeen, tänään oli melko tarkkaan se 20. Tosin joskus on vaan niin nyreä, ettei sitä huomaa. Tai maailma, jossa kävelee, on tyhmä. En jaksanu aukaista yölettiäni ja laittaa uutta, joten vedin vain pipon päähän ja toivoin, ettei metsässä tule ketään vastaan. Yleensä ei tule, nyt tuli kaksi ihmistä ja yksi koira. Mejän vähemmän räyhä haisteli sitä kiltisti ♥

Kävin näyttämässä kättä lääkärille ja se kuvattiinkin, ei siinä oo mitään. Täytyy vaan oottaa että aika parantaa. Autolla ajaminen on vähän haasteellista, jos tarvii pyörittää rattia enemmänkin. Onneksi miehellä on vielä sairasloma tän päivän, se voi olla kuskina kun kuopusta pitää käyttää hammaslääkärissä. Ja viikon päästä taas, mutta sillon mun pitää kuskata.