tiistai 30. heinäkuuta 2019

Kylmä ilmamassa

Yleensähän hellejakson päätteeksi saadaan ukkosia, mutta nyt ei. Syynä on kuulemma polaari-ilmamassa, joka tulee tuolta Jäämereltä luoteis-Venäjän yli ja työntää ukkosherkät ilmamassat hiiteen täältä.

Sataa kyllä vois, näyttää siltä että kaivosta on loppumassa vesi. Ainakin se, mitä hanasta tulee, on sameaa ja kellertävää, taidan käydä ostamassa juoma- ja ruuanlaittovettä kaupasta.

Jotain kumminkin on ihan yli tarpeen, nimittäin koivun siemeniä. Meillä kun noita koivuja tuossa pihan ympärillä riittää, niin tuulessa sataa ropisee pieniä lentokoneita yllin kyllin. Portaat on kuin sahajauholla päällystetyt, sisälle kulkeutuvat tietysti kans. Ulkona syödessä on tullu salaatin mukana varmasti syötyä muutamakin. Ehkä ne on terveellisiä. Minkähänlainen puuro niistä tulis, jos keittäis?

Mukavan vilakka oli maanantain lenkkeilyilma, kun vertaa menneisiin päiviin. Olin myös rohkea ja menin suunnittelemani lenkin, vaikka jouduinkin kulkemaan ihmisjoukon lävitse. Näin pupun ja paljon kauniita kukkia! Ja viime aikoina oon nähny hiekkateillä ohdakeperhosia parvina. Ne on komeita isoja perhosia, mutta harmillisen nopeita, ei juuri ehdi ihastella ku ne jo lehahtaa toisaalle.

Tänä kesänä oon kyllä nähny harvinaisen paljon "mustia" perhosia. Jotain nokiperhosia tai papurikkoja mitä lie, nekin vaan menee eikä jää tunnistettavaksi. Osasyy voi toki olla koirat, jotka hätyyttää ne jo ohi kulkemalla. Mistä tuli mieleen, että näin painajaiseksi luokiteltavan unen isästä. Ripottelin sen tuhkaa metallisella desilitramitalla sänkyyn (!!!) ja yhtäkkiä se nousikin sieltä sängystä istumaan, vaikka oli kuollut. Säikähdin unessa mutta kysyin kepeästi että no nytkö sie heräsit, se puisti päätään ja meni takas. Heräsin unesta ja olin hetken aikaa ihan kauhuissani enkä oikeen ees tienny missä oon. Kumma uni.



Tuli vajaan vuorokauden tauko tähän väliin, kun lähdin kaupungille. Tarkoituksella silleen, että tauotin pesukoneen ohjelman juuri ennen huuhtelua, että ehtii kaivo hiukan täyttyä. Olin ajatellu käyväni pankissa, kirjakaupassa, postissa, kirpputorilla ja ruokakaupassa, mutta sitten tulikin pieniä muutoksia ja kirppis jäi välistä, sen tilalle tuli verenluovutus ja lisäksi poimin vielä kuopuksen kyytiin kun se tuli miehelästä ja autonkin tankkasin. En sitten ehtinyt tehdä kaikkea, mitä suunnittelin, anoppilassakin piipahdettiin illalla.

Anopista puheenollen, mua taas huvitti kun se pauhas kuinka rastaat oli tyhjentäny hänen marjapensaitaan, sitten kuitenkin voivotteli että kun ei miehensäkään enää juo mehua, että hänen täytyy keittää sitten vain hilloksi ne marjat. Vähän niinku että valittaa rastaiden syövän marjat, muttei kuitenkaan oikein tiedä, mitä niillä itsekään tekis. Anoppi on alkanu puheissaan sivuta kuolemaansa... toivottavasti se nyt ei kuitenkaan vielä vähään aikaan kuole. On se mukava olemassa.

Mun pää taas hajoaa. Eilenillalla pidin hetken käynnissä tuuletinta makkarissa, ja ikkunaa auki, mutta arvelin että josko pystyttäis nukkuun ikkuna kiinni (nukkuisin niin mielelläni ikkuna auki, mutta sieltä kuuluu niin helvetillinen pörinä kun moottoripyörät ja mopot ajelee yötä myöten) ja tuuletin poissa päältä. Se kuitenkin meluaa aika kovaa. No, yö oli kamala. Kuumuus valvotti, miehen äänet valvotti (ne pienemmät krohinat ja pihinät ei kuulu jos tuuletin on päällä), koirat valvotti, ja aamulla sitten kuuden maissa oli jo niin kova päänsärkykin, että se ei antanu enää nukkua. Annoin niskalle ja hartioille shiatsuhierontaa ja otin kasan käsikauppalääkkeitä, mutta ei ne tunnu vaikuttavan muuten kuin tekemällä tokkuraisen olon. On vissiin pakko turvautua taas migreenilääkkeeseen, ja oksettaa ajatuskin. Vai oksettaako tää särky, en tiiä.

Hieno ilma olis lähtee lenkille, mutta silmät ja pää ei nyt kestä aurinkoa. No, sehän on kai pilvistymässäkin myöhemmin päivällä.

Lauantai-iltana valvoin niin myöhään (mies oli taas peuroja kuvaamassa) että saatoin poltella kynttilää hämärässä. Viime talvena kun oli se valokarnevaali Helsingissä, sain innostuksen tehdä roikasta lyhdyn, ja kohtahan illat jo pimenee niin että sitä vois ruveta rakenteleen.

Hajuhernekin kukkii ja kasvaa kovasti. Ruusupapu on vähän vaisumpi, kyllä sekin pituutta kasvaa mutta kukista ei juuri näytä tulevan papuja.

8 kommenttia:

  1. En ole huomannut koivun siemeniä (varmaan niitä on, mutten ole niitä ajatellut). Mutta 14 koivun tainta harvensin eilen pois autokatoksen alta ;-) Oli paljon helpompaa nyt kuin olisi muutaman vuoden päästä. Nyt vain pari niistä oli yli 10 sentin korkuisia.

    Meillä oli viime yönä ikkuna auki makuuhuoneessa. Aamulla paleli. En ole pitkään aikaan arvostanut palelemista näin paljon :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli kylmät jalat, pitkästä aikaa!
      Ja meillä ne on vaahteran taimet, joita saa olla alvariinsa nyppimässä vääristä paikoista.

      Poista
  2. Krasseja minäkin kuvasin :)
    Sade teksi hyvää puutarhalle, mutta en toivo sitä teidän reissun ajaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toivokaamme paikallisia sadekuuroja pihojemme tienoille :) Loman aikana sais täälläkin sataa, mutta ei mun lomapaikassa...

      Poista
  3. Aika kylmältä äkkiseltään tuntui tänä aamuna lähteä töihin kun olki vaan viis astetta. Onneks plussan puolella sentään ;-)

    VastaaPoista
  4. Eilen ropsautteli täällä minipieniä saekuuroja, tänään ollu kylymä tuuli!

    VastaaPoista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...