En luule, että mua ois kukaan täällä kaipaillu, mutta ilmoittaudunpa kuitenkin. Harvoin pidän näin pitkiä postaustaukoja! Jotenkin nyt ei oo ollu kirjoittamiseen painetta. Ehkä siksi, kun siskojen kanssa oon saanu jutella?
On tyhjennetty isän kämppää, ja se on säälittävää plarata toisen elämää. Niitä ruuveja ja muttereita ja kaikkea turhaa säilöön laitettua. Omituisia viestilappusia. Sitten tietysti on mysteerinainenkin, joku Amanda. Oli sen puhelinnumero isän puhelimessa, muttei kukaan tullu soittaneeksi sille ja kysyneeksi, kuka oot. Tietokoneen salasanassakin sen nimi oli... rakastajatar, avioton tytär??
Kaatiskuormia on tehty ja viety, siivottu ja otettu kuvia facebookin roskalavaryhmään, jotain sinne menikin mutta huomenna lähtee kierrätyskeskukseen mitä huolivat, ja kaatikselle loput.
Toinen sisko on nyt päätymässä siihen, että se lunastaa kämpän meiltä ja muuttaa sinne. Helpottaa toki paljon, kun ei tarvi ties kuin kauan myydä kämppää kun ne vähän huonosti liikkuu nykyään.
Oon ehtiny kyllä käveleenkin, vaikka sadetta välillä on tullu. Linnutkin vielä laulaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Omituinen höpöttäjä
Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...
-
21. anniversary Tänään on 21. hääpäivä. Muistan, kun täytin 21 vuotta - silloin tuntui takana olevan ihmisikä, mutta ei tämä viimeisin... -
Otsikon lausahdus on esikoiselta, kun se kuunteli mun peppurointia yrittäessäni tehdä paarmankarkotinta. Tuntuu että mikään ei pysy käsissä... -
Tänään tulee lapset kotiin! Toinen on keleistä huolimatta saanut naamansa poltettua. Täällä oli tosiaan maanantaina peräti 27 astetta lämmin...
Raskasta on se asunnon tyhjennys. Muistot ja sitten vielä siihen päälle se elämä, josta ei tiedä eikä välttämättä edes haluaisi tietää.
VastaaPoistaIso helpotus on varmasti tuo siskosi ratkaisu, ei tarvitse pelätä perintöveroja etukäteen kun asunnot tosiaan vähän hitaanlaisesti liikkuu. Ja muutenkin, asiat selkiytyvät ja ratkeavat pikku hiljaa.
Milloin palaat kotiin?
Mie en oo ees osannu ajatella koko verohommaa! Hyvä pointti. Oon täällä varmaan perjantaihin asti.
PoistaJaksamista raskaaseen elämänvaiheeseen. Jokainen tavara kertoo jotain, halusi sitä tai ei.
VastaaPoistaJotain sellasia asioita oli, mitkä mie muistan isällä olleen aina. Jemmasin niitä laatikkoon, missä on mulle tulevaa sälää. Ne Viagrojen kertomat jutut oli sellasia, mistä en olis halunnu tietää...
PoistaUuh, mäkin löysin isäni jäämistöstä asioita, joista en ole ajatellut kertoa veljelleni...
PoistaMie oon kaipaillu, eilen selvis missä oot :)
VastaaPoistaRaskasta ja aikaa vievää on toisten tavaroitten lajittelu!
Niistäkin on ikävä kyllä kokemusta...
Jaksuja <3
No täälä mie :)
PoistaHarmittaa heittää toimivaa vehjettä roskiin, mutta ei millään riitä tilat säilöä ja aika/kärsivällisyys kaupitella niitä tarvitseville. Kaatiksella joku remonttirieskaporukka keräili niitä isän työkaluja mukaansa, ku oltiin viskattu ne metallinkeräyslavalle...
Kyllä minäkin mietin, että oletko vielä siellä isäsi taloa tyjentämässä.
VastaaPoistaRankkaa on tuo tavaroiden läpikäyminen. Muistan äitini jäljiltä, että sitten myöhemmin joitain vanhoja esineitä olisikin halunnut pitää vaikka silloin ne heitti surutta pois, kun ei jaksanut miettiä mitä säilyttää. Koitahan jaksaa ja tee kävelyjä välillä.
Kaikkea nostalgista ei vaan voi eikä ole järkevääkään säilyttää, mun jäljiltä ne kuitenkin heitetään pois. Kun on ite koittanu päästä turhasta roinaste eroon, niin on vastenmielistä kasata sitä lisää, vaikka olis kuin tunnearvoa. Mekin kuskattiin kaatopaikalle kaikki työkalut, ja sitten ei ollu kuusiokoloavainta, kun sänky olis pitäny purkaa :)
PoistaTänään oli koiriakin kaverina kävelyllä. Ne oli mulla päivähoidossa.
Sain äidiltäni sormuksen, joka oli löytynyt hänen isänsä jäämistöstä, sellainen miesten vanhanaikainen kantasormus. Äitini kertoi, että sormuksessa oleva kaiverrus 'Mimmiltä' on aina heitä kummastuttanut, sillä kukaan ei ole tunnustautunut Mimmiksi :) Ehkä isäsi Amanda on samanlainen varjonainen.
VastaaPoistaVoi olla :) se vaan ei tainnu olla mistään menneisyydestä, kun sen numerokin oli puhelimessa. Tietysti se saattoi olla vaikka SPR:n ystäväpalvelun ihminen, mistä sen tietää.
Poista