Totuus valkenee

Tilasin Tieteen Kuvalehden. Oikeastaan mies maksoi mun tilille ja pyysi sit mua tilaamaan, en tiedä miksei voinut itse sitä hoitaa. Tilaus ihan vain siksi, kun sieltä sai tilaajalahjana valvontakameran, joka lähettää hälytyksen puhelimeen jos joku liikkuu kotona ja siihen voi puhuakin niin, että kuuluu kotona kameran kaiuttimesta. Ja tokihan mie mieluusti luen ko. lehtiä, että ei ne roskiin mee :) Mukavaa populaaritiedettä, vaikka kritisoin sitä utopioiden määrää, mikä siinä on. Tyyliin suunnitellaan asutusta Marsiin ja pähkäillään miten sen vois tehdä... tai pikemminkin kerrotaan, miten se tehdään, vaikkei tiedä edes että pystyykö. Mie en semmosista piittaa, mutta aina siinä jotain kiinnostavaa on.

Siinä pyydettiin salasanaa, että voi sitten lehden sivulle kirjautua. No tilaus meni läpi, mutta salasana ei, ja sanottiin että koodi uuden salasanan laittoon on lähetetty mun sähköpostiin. Olihan se siellä, mutta se oli tanskankielinen... sen verran siitä älysin, että osasin sen koodin laittaa ja salasanan uudelleen, ja kirjautua - tanskankielisen Tieteen Kuvalehden sivulle, Illustreret Videnskab. Sillon loppu mun kielitaito :D

Sekin oli hassua, että maksuvaihtoehtoina oli OKO, Nordea ja luottokortti. Kun on tanskalaisjuurinen yhtiö niin olis luullu, että Danske Bankinkin kautta olis voinu maksaa, mutta ei. Otin tilisiirrolla sitten.

Ollaan mietitty, että sillä hinnalla, mitä menee tuon hälytysjärjestelmän ylläpitoon, mikä meillä on, saa jo vuodessa aika monta tuollaista kameraa. Tietenkään ei ole sitten vartijaa, joka tulee paikalle jos hälytys laukeaa, mutta eipä se vartijakaan täällä maalla ihan salamana olis paikalla. Järjestelmän myyjä ei meille kertonut, kuinka paljon vartijoita on lähialueella ja kauanko kestää paikalle tulo, kierteli ja kaarteli että jos sillä on joku muu tilanne päällä toisaalla ja diipadaapa. Harvakseltaan niiden autoja näkyy. Ite voi soittaa aina poliisit, vaikka tuskinpa nekään välittömästi on paikalla. Vaikka hälytys huutaiskin niin ammattivarkaat saa kyllä kämpän tyhjennettyä arvotavarasta ennen vartijan tai poliisin tuloa.

Kävin pitkällä aamukävelyllä, ja tuntui, että vasta nyt alkaa upota tajuntaan, että isää ei ole. Se iso, turvallinen kivipaasi minun elämän taustalla, mikä on AINA ollut, on kaatunut. Kyllähän mie pärjään omillani, mutta ajatuksen tasolla siinä on nyt iso tyhjä kohta. Paljon vaikeampaahan se olis, jos oltais oltu päivittäin tekemisissä, niinkuin siskot nyt viime aikoina. Ja niinku mie olin äitin kans, kun sen asioita hoidin. Nyt ei ehtineet edes sitä edunvalvontapaperia tehdä, kun lääkärit ei antanu asianmukaisia todistuksia, mutta eipä sillä ole enää väliä. Ei saanu myöskään eläkeläisen hoitotukea haettua samasta syystä, vaikka isän hoitomaksut kuussa oli enemmän kuin sen eläke.

Tänään se on kai arkkuun laitettu ja lähtee tuhkaukseen, olen poltellut kynttilää. 

(Sori, oli pakko poistaa kuva, en voinu ite sitä kattoa)