Ihan ookoo

Kylläpä ropisi vettä yöllä! Mukavampi sitä kotona peltikaton alla oli kuunnella, kuin asuntovaunussa. Vaikka ei se niin kamalaa ollu sielläkään. Siivoilin siellä eilen, olisin vieny matot sieltä ulos mutta oli niin märkää ja sateista, jätin lattian siivouksen vielä tekemättä. Muuten kyllä pyyhin pölyt ja roskat tasoilta, pesin vessan, kokosin toisenkin sängyn pois ja otin tyynyliinat ja täkkipussit pois ja laitoin ne muovipusseihin (anoppi ystävällisesti lupas ne pestä) - sitten mies sanoo kotiintultuaan jotenkin silleen, että eihän siellä muuta siivottavaa ollukaan kuin lattia. Kun sanoin, että jätin sen myöhemmäksi että saa ne matot ulos. Vähän loukkaannuin. Mitä se kuvitteli mun siellä huseeranneen? Sitten kun kahden kesken oltiin, mainitsin asiasta että vähän tylysti sanottu, niin "enhän sanonut, älä taas kuule asioita väärin". En jaksanut vääntää asiasta ja kysellä, että no mitä se sitten tarkoitti sillä vainlattia-kommentillaan.

Oon ruvennu taas näkeen vessaunia. Vähän erilaisia kuin ennen. Nehän loppu oikeestaan kokonaan sillon kun kävin psykoterapiassa, mutta nyt ne on tullu takas toisenlaisena. Ei onneksi niin ällöttävinä. Viime yön unessakin nukuin vessassa. Olin ihan järjettömän väsyny ja nukuin joka paikassa. Luulis nyt olevan hyvin nukkunu, kun näkee unta nukkumisesta. Myös nuoruuden ihastuksesta näin unta, olin siihen hyvin rakastunut mutta se viis veisas minusta. Joskus oon miettiny, miten elämä olis menny jos olisin aikanaan vaihtanu siihen, mutta luultavasti olisin jo eronnu siitä. Tai sit musta olis kehittyny erilainen ihminen sen rinnalla. Ainakin se pettää vaimoaan (vaikka aikanaan vannoi ettei petä) ja on muutenkin nykyään niin erilainen kuin ennen. Vai olenko mie erilainen?

Vein tytön eilen koululle, ja siinä sit ohimennen käveltiin koirien kans kieppi joka meni lemmikkieläinten hautausmaan ohi. Tuo kuva on uudemmasta osasta, vanhemmassa oli kymmeniä vuosia vanhoja hautoja, surullisia ja hylättyjä. On siitäkin kyllä reilut parikymmentä vuotta, kun itse viimeksi tuolla kävelin. Mennessä katoin, että jollain on siellä koira irti, tai kaksikin koiraa, mutta ne olikin kauriita... pinkoivat karkuun häntä pystyssä, pelkäsin että juoksevat tielle mutta ei ainakaan kuulunu tieltä mitään pahaenteisiä ääniä.

Ja tässä se anopin valkoinen matto nyt on. Toinen koira tuossa tutkii mitä nää täplät tässä on, ja toinen on vähän sen näkönen että hups. Mutta olihan tämä arvattavissa.

Harmi kun ei oo tullu omppuja ees anopin ja apikkeen tarpeiksi. Olis voinu laittaa vaununlainasta ees jotain takaisin... ostinhan mie niille tuliaisia, mutta pientähän se on. Ja mies ei kyllä mitään sellasta aattele, itelleen osti Fiskarsistakin muumimuen. Mie vaan mietin että ostasko anopille Taika-kulhoja tai ruusun terälehtihilloa. Sit mietin, että kulhoja pitäs olla ainaki kuus että kehtais, ja että ei se osaa käyttää terälehtihilloa kuitenkaan mihinkään.

Kolme viikkoa herkkulakkoa jäljellä, ja eilen jo oli ihan kauhea makiannäläkä. Söin jogurttia sit. Mutta kyllä muuten naamassa näkyy sokerinsyönnin vähyys! Ihan huomaa, miten on terveemmän näkönen. Puntarissa se ei kyllä näy, tai en nyt oo viikonloppuna ees punninnu.

Lapinreissussa aloitetut sukat on tullu valmiiksi ja mun peffan alla silenemässä. Ekat kutomani sukat vävykokelaalle... en sit tiedä pitääkö se tällasia ees, villasukat kuulemma kutittaa mut ei nää ku on semmosta lankaa. Pitää tai ei, kunhan pääsen eroon. Mun mielestä ne on kyllä vävyn värisetkin, kahta eri violettia. Tyttö pääsee näkemäänkin poikakaveriaan yllättäen ensviikonloppuna, vaikka sen piti nähdä se vasta syyslomalla.

Kyttään sää- ja sade-ennustetta, vielä hetki sitten oli toiveita päästä lenkille ennen puoltapäivää, oli merkattu puolipilvinen, mutta nyt siinä on sadetta. Ja sadetutkassa näyttäs olevan koko ajan tulossa uusia sateita. No, hyvä kun sataa, jos vaikka pohjaveden korkeus vähän kohenis.

Katoin eilen telkkarista jakson Hiljaista todistajaa ja kaks jaksoa Murhaajajahtia ja kudoin pötköä jämälangoista. Jälkimmäisessä sarjassa pääosaa esittää Martin Clunes, ja mie en taho päästä eroon mielikuvasta, jonka Doc Martin -sarja on ko. näyttelijästä mun päähän asentanu. Mutta ihan hyvä. Tänään voin katsoa päätösjakson. Ja ehkä Kettua. Mitä sitä muutakaan sadepäivänä.