sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Sateessa

Nonni, taas on lotossa menny kymmenen miljoonaa euroa jolleki muulle. Yhelle. Hyvin olis riittäny kymmenellekin jaettavaksi. Olisin ostanu merenrantatalon, jos olisin saanu ees yhen miljoonan. Tässä yks ilta kattelin näitä ja haaveilin...  tästä...   tämäkin kävis, jos ton lasihökötyksen purkais ja rakentas tilalle punaisen hirsimökin. Se yks, missä oli täydellinen näköala, on vissiin myyty kun en enää nää sitä. Toki nuokin saattaa mennä kaupaksi, ettei pidä ihmetellä jos linkit ei toimi.

Mutta nyt on tyydyttävä vaan tähän mökkiin. Hyvä tämäkin on. Kiva kun on oma koti, ja vielä tällanen mökki omalla tontilla, eikä kerrostalokämppä... tytär on käymässä kämpässä, jonka alapuolella on karaokebaari, ja voitte arvata ettei siellä ainakaan viikonloppuöisin nukuta.

Vaihteeksi päätä särkee. Alkoi jo illalla sängyssä kun luin, mutten jaksanu lähtee hakeen lääkettä kun ei ollu ihan sietämätön. Vasen ohimo ja silmänympärys ollu jo useampina päivinä vihlovainen, nyt äityi säryksi. Hartiatkin on kyllä jumissa, en tiedä saiko ne kylmää kun ulkoiltiin sateessa. Ensin tuli vähän niinku hiki, kun käveltiin mettässä, sitten alkoi sataa ja kun nostin hupun hikisten hartioiden päältä päähän niin niille tuli kylmä. Koirilla oli kiire kotiin, ja sit ne sai hepulin sisällä :)

Jostain syystä on kauheasti pyykkiä, koko ajan on pyykkiloota täynnä vaikka melkein joka päivä pyykkään! Mistä sitä oikein tulee? No, nyt kun esikoinenkin on poissa tän viikon, luulis vähenevän, se kun on semmonen että pitää vaatetta korkeintaan päivän. Lukuunottamatta pyjamanhousuja ja yöpaitaa, joita saattaa pitää useampana päivänä/yönä. Kunpa riittäis kaivossa vesi... onneksi on satanut ja taitaa sataa parhaillaankin. Lähettäkää tänne kaikki ylimääräiset sateet! Tai ehkä on parempi olla toivomatta mitään, tulee pian tulva ja sataa vettä koko talven.


Eilenillalla mies lähti kuvauskeikalle, palasi vasta yöllä. Mulla tahtoo mennä sellaset illat vähän harakoille nukkumisen suhteen, kun koko ajan odotan, että kohta herään kun se tulee. Jos ei muuhun niin siihen, että koirat reagoi asiaan. Mietin, kokeilisinko ottaa yömyssyksi viinaryypyn, mutta en sitten ottanu ku pelkään sitä päänsärkyä, mikä siitä tulee. No, kroppa vissiin kuvitteli, että aloin mietteistä tekoihin, kun joka tapauksessa tuli se särky heti illalla. Ei kannata ees ajatella! Sama juttu herkkujen kanssa. Lihon varmaan jo ajattelemisesta. En oo kyllä nyt käyny vaa'allakaan. Eilen söin banaania vaniljakastikkeen kans, kun se ei kuulemma oo herkkua, sanoi tytär. Suklaakastike olis ollu herkkua :)

Ja koirat vaan vähän murisi kun mies tuli, sain jatkettua unia helposti sen jälkeen.

8 kommenttia:

  1. Tihkusadetta on meilläkin, käveltin pari tuntia, heti aamuhämärissä lähdettiin. Takaisin tullessa sade yltyi. Onneksi nuo ulkoiluvaatteet pitävät jonkun verran vettä. Sateessa on muuten ihana kävellä kun oli lämminkin.

    Minulla on sama tilanne kylässä ollessa, kun muut juo alkoholia ja minähän en juo, niin olen usein ainoa, jolla on seuraavana päivänä päänsärky :)

    VastaaPoista
  2. Oi, sä oot ihan oikeasti mieltynyt Poriin!

    Mä varmaan rakennuttaisin hengittävän muovittoman hirsitalon, Tai mökin. Olis helppo siivota...;-)

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana tuo ensimmäinen talo! Se on sisustukseltaankin kiva. Toinen on niin täynnä (osittain tosi rumaa) tavaraa, että vie jo osan viehättävyystä. Ja kyllä tuo viimeinenkin on upea sisätiloista ja näköaloiltaan. Ulkonäkö ei iske lainkaan minuun. Ensimmäisenä maalaisin sen valkoiseksi.

    Pyykkikoti on kyllä sellainen ehtymätön lähde. Ei ehdi pitkään tyhjänä olemaan, vaikka meitäkin on vain kaksi ja miehellä vielä työvaatteet työpaikan puolesta, ettei edes niitä tarvi pyykätä. Mutta onpahan sentään pyykkikone! Monesta kodinkoneesta voisin suhteellisen mukisematta luopua, mutta en pyykkikoneesta. Ja sitten taas silittämistä mä rakastan. Joskus on ihanaa pestä pyykkiä sillä ajatuksella, että pääsee silittämään. Kunhan ei ole kyseessä konneellinen pelkkiä miehen paitoja, joskin hän teki joku vuosi sitten ihanan vedon ja laittoi kaikki "viralliset" paidat vaatekeräykseen ja osti tilalle pelkästään niitä "bügelfrei"- paitoja, joita ei periaatteessa tartte silittää lainkaan. En mä malta olla niitä vähän raudalla painelematta, mutta sellainen varsinainen silittäminen jää pois ja helpottaa tosi paljon. Se oli sitä aikaa, kun heillä oli suunnitteilla tuo uusi sairaala ja joka viikko oli useampia kokouksia, joissa oli suotavaa olla fiksummissa vetimissä.

    Tänään ajattelin sinua, kun olin ulkoilemassa. Lupasit tulla, mutta ei sua sitten kuulunut. Lähdin yksin. Iltapäivällä lämpötila kipusi +27°C ja oli kuin elokuinen päivä, paitsi että paljon paljon kauniimpaa, kun lehtipuut ovat parhaassa väriloistossaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ku mulla oli migreenipäivä, en päässyt :) niin on kyllä tänäänkin, valitettavasti...
      Kyllä mieki voisin silitellä, mutta mulla ei oo enää edes silityslautaa. Oli sellanen tuoli, jonka sai taiteltua silityslaudaksi - oikein käytännöllinen näin pienessä talossa - niin mies vei sen johonki liiteriin homehtuun ja pölyyntyyn. Se on kyllä kumma, että se noin vain toimittaa muualle asioita, joita se ITSE ei tarvi.

      Mutta oon mie kyllä tyytyväinen, että mies on duunari, eikä tartte sen paitoja silittää! Pestä ne työpaidat kyllä pitää, niillä on määräys että pitää olla työpaikan omat paidat päällä.

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...