Valokarnevaali

Kävästiin Linnanmäen Valokarnevaaleissa. Ensin olin vähän vastahakoinen lähtemään, mutta sanoin että voin harkita, jos mennään junalla eikä lähdetä sompaileen autolla sinne ruuhkiin. Sitten kun olin sopinu kaverin luona käymisenkin samoihin aikoihin, sai sopia sen moneen kertaan uusiksi kun ensin piti mennä perjantaina valokarnevaaliin ja sitten ilmeni että sataa koko illan, niin se vaihtui lauantaiksi, vaikka se ei ensalkuun muka käyny kun silloin tuuli enemmän. Kuvaajan ehdoilla kun mennään.

No, olihan se ihan hienoa kun oli pimeässä paljon valoja, mutta oli sitten porukkaakin, paikoin ei meinannu päästä etenemään kun oltiin kuin sillit suolassa.

Kuvittelin vielä, että kunhan ne lapsiperheet vaunuineen lähtee illan tullen, tulis väljempää, mutta kävi tietysti ihan päinvastoin. Tytär halusi käydä uudessa Taiga-laitteessa ajelemassa, se jonotti sinne noin tunnin sen muutaman kymmenen sekunnin takia. Mutta tulipahan käytyä. Kaamea laite, en olis menny vaikka olis vähän maksettukin, ja siinä oli vielä kamerat kuvaamassa ajelijoita jotka huusi tukka liehuen... sit olis saanu ostaa kuvan tai videopätkän itelleen.

Vähän oon ollu alamaissa, ja siksi lähin tuonnekin, että olisin vähän piristyny. Se junan alle jättäytynyt ihminenkin oli tuttu, sen lapsi oli meän tytön luokkakaveri yläasteella. Kun tiedän, millainen epätoivo ihmisellä on kun se ittestään haluaa eroon, niin jotenkin myötäelän sitäkin. Mulla on se paha tapa imeä tunteita ympäristöstä. Varsinkin töissä se oli hankala ominaisuus.

Triplassa ei käyty! Hyi. Pasilan asema ei ollu paljoo muuttunu, mutta hauska idea on noilla pikku baareilla tuossa, laittaa tuolit ja pöydät "katolle".

Säästäähän se tilaa, kun sitä ylöspäin kumminkin riittää. Opastukset olis voinu olla paremmat, joka puolella luki vaan laiturit sitä ja tätä, kun me haluttiin Pasilansillalle. Maalaiset kaupungissa taas.

Väsyny oon ja lihakset kipeet, mutta ulos täytyy mennä ku taas loppupäivä sataa. Sitten joutaa taas maata kuuntelemassa sateen ropinaa.