Mutta mukavan raikas tuulonen puhalteli eilen ja tänään. Sade ja rähmäkeli on lisääntyny sääennusteessa, onneksi en ihan uskonukaan siihen, että tää niin äkkiä ohi menis.
Tänään ei tarvi ainakaan päivällä mennä minnekään, kun kuopus lainas autoa ja lähti jonnekin kauas kaveriaan tapaamaan. Muuten olis taas esikoinen ollu kyytiä vailla, nyt joutuu pyöräileen.
Miehen työpaikalla on ollu joku tietokoneen päivitys, ja kävi niinku manasin; ei se ruvennukaan kunnolla toimimaan (ei ne koskaan) ja hommat kasaantu ja nyt ne on ihan pulassa siellä. Itsenäisyyspäivän ja lauantain joutuu oleen töissä ja se on muutenki paiskinu nyt niin paljon töitä, että pelkään jo sen jaksamisen puolesta. Rahaahan se toki tietää, mutta mitä iloa rahasta on, jos terveys menee? No, voi maksaa lääkärilaskuja vähän matkaa...
Jos asiat sujuu sujuvasti, molemmat tyttäret saa pitää valmistujaiset ensi vuonna. Ovat tehneet jo etukäteen joitain juttuja ja kuopuskin käyttää "joululomansa" työssäoppimisjakson lyhentämiseen navetassa. Olen ylpeä ahkerista lapsistani, etenkin kun kummallakin oli vaikeuksia ihan riittämiin siinä peruskoulun jälkeen. Muuta en vaadi (tosin eihän mulla enää mitään vaatimista oliskaan, kun ovat täysi-ikäisiä ja oppivelvollisuuden suorittaneita) kuin sen yhden todistuksen jostain ammatista, ja sitten saavat elää miten haluavat. No, jos kotona asuvat, niin ehkä sillon vielä vähän jotain vaaditaan :)
Tänään en ole ahminut. Heräsin neljän jälkeen joskus, oli pää kipee eikä huvittanu enää nukkua, ku olin nähny jo kaks painajaista, että mun lompakko varastettiin - aamukahvin kanssa söin pullan ja piparin kylläkin. Ja sitten migreenilääkkeen ja se teki niin huonon olon, että menin takaisin sänkyyn ja nukahdinkin. Päänsärky lähti onneksi :) ja aamiaiseksi mysliä ja jugurttia ennen lenkillemenoa, lounaaksi munavoileipää. Päivällisestä ei tietoa, muille on lasagnea ja jotain semmosta mutta miehän en sitä syö. Koska vehnäpasta. Ehkä keksin jotain. Pitäs välillä tehdä salaattiakin, tai edes jotain terveellistä.
Elähdyttävää itsenäisyyspäivää kaikille!
Saat olla ylpeä tytöistä ♥
VastaaPoistaKauhea keli, mä ostin pakastepizzaa ja saunaoluen huomiselle enkä aio nokkaani ulos pistää koko päivänä!
Jouluvalot - patterikäyttöiset, kun ohuet johdot joitakuita kiinnostaa... - sorruin minäkin ostamaan tänään kaupunkireissulla. Illalla virittelen, ja laitan patterikotelon hyllylle tai jonnekin ettei säikyttele!
Kauhea keli vaan kauhenee, mitä lähemmäs ajankohtaa tullaan. Muutama päivä sitten tälle päivälle ennustettiin vaan vähän jotain räntäsadetta, nyt on kaatosade suurimman osan päivää :( en taida minäkään panna nokkaani ulos, kuin korkeintaan illalla...
PoistaSaatte tosiaan olla ylpeitä tyttäristänne. Se ei taida olla nykyään enää niin itsestään selvää ollenkaan, että nuoret hankkivat jonkin ammatin itselleen. Harvalla on loppujen lopuksi sellaista tilannetta, että esimerkiksi vanhempien firma työllistää ja takaa "varman" tulevaisuuden. On toki muutamia sellaisiakin, tunnen itsekin muutaman koulut peruskoulun jälkeen lopettaneet, jotka pyörittävät nykyään kolmannessa sukupolvessa isoa firmaa. Mutta kun koskaan ei tiedä, mitä elämä eteen heittää...
VastaaPoistaMitäs siinä sun pajukoristeessa oli vikaa? Vai puhutaankohan me eri koristeesta?
Meillä vähän sama juttu noiden miehen työtuntien kanssa. Aina välillä iskee huoli, että miten kauan tuolla tahdilla jaksaa. Toivottavasti jaksavat. Ei ole kyllä terveyttä rahalla ostettavissa.
Olin näköjään kirjottanu tuonne että pajuTÄHTI, miksiköhän? Kun se oli se sydän. Se hänksötti niin tyhmän näkösenä eikä ees suorana pysyny.
PoistaSun mies tekee vielä niin paljon vastuullisempaa työtä, että ei ole ihme, jos huoli on. Mun mies on muuten ihan vaan peruskoulun käyny, mutta eihän semmonen nykypäivänä vetele. Alotti se jonku ammattikoulun, mutta sitä kiusattiin niin paljon, että se jätti koulun kesken ja meni töihin. Ja toistaseksi on töitä riittäny.
Sehän oli siviilipalveluksessa sillon ku tavattiin, työskenteli kehitysvammaisten parissa ja innostui alasta niin, että pyrki kouluunkin, muttei päässyt kun oli liian huono peruskoulutodistus. Ja täytyy sanoa, että arvostin ja arvostan enemmän sitä, että tekee siviilipalveluksen syöttämällä vammaisia ja vaihtamalla niiden vaippoja, kuin olemalla armeijassa...
Mä nostan niin hattua jokaiselle, joka kehitysvammaisten parissa työskentelee. Vaikka olen hoitoalalla, niin musta ei olisi sitä työtä tekemään. Meillähän on lähimpänä naapurina kehitysvammaisten pienkoti ja sitä myöten ollaan oikeastaan päivittäin jonkinlaisissa tekemisissä heidän kanssa. Niin monesti olen ajatellut, että ei, minä en jaksaisi sitä työtä 8-10 tunnin vuoroissa. Sitä enemmän arvostan juuri sivareita, jotka sitä työtä tekevät.
PoistaNo nyt ymmärrän. Nimittäin mietin itsekseni, että jotenkin mulla oli jäänyt se pajukoriste mieleen sydämen muotoisena. Sen takia jo epäilinkin, että saatetaan puhua eri koristeista. :-)
Tuli mieleen vielä näitä hauskoja tapaamisia noiden meidän naapureiden kanssa. Tulin joskus tosi isoilta ostoksilta kotiin ja naapurista lähti saman tien kolmen asukkaan ryhmä mun luo. Joku kysyi:" Saadaanko me kantaa sun ostoskassit sisään?"
Kun avasin auton peräkoslan ja he näkivät paljonko niitä ostoksia oli, tuli kuin tykinsuusta:"Oho, niin paljon! No ei mua sitten huvitakaan." Ja niin he lipesivät lenkkarin pohjat vilkkuen paikalta.
Jäi vain niin huvittamaan, että rehellisiä he kyllä ovat. :-D
Yksi vanhempi mies kontrolloi naapureiden autoista aina katsastusajat. Saksassa ne merkitään mm. rekisterikilpeen ja niitä hän kävi aina katsomassa. Muistikin ihan mielettömän hyvin, koska kenelläkin oli katsastusaika menemässä umpeen. Meillähän se on kahden vuoden välein. Valitettavasti hän muutti siitä senioreiden pienkotiin, Nyt täytyy ihan itse huolehtia tästäkin asiasta.
Mieskin kertoili sillon joskus jotain juttuja niistä, joukossahan oli monentasoista asukasta täysin kommunikoimattomista normaaliälyisiin, mutta fyysisesti vammaisiin (esim. cp) ja niiden kanssa kuulosti olevan toisinaan kovin hauskaa. Mieleen on jäänyt se, kun olivat jossain illanvietossa ja saunan katto oli syttynyt tuleen, mutta se ei häirinnyt saunassa löylyttelevää miestä...
PoistaAhkerat lapset ovat ilo, joskin laiskemmatkaan eivät kuitenkaan ole häpeäksi.
VastaaPoistaKaurapuuro voisi olla hyvää herkälle mahalle?
Kaurapuuro on aina hyvää! Ostin salaattiaineksia, jos vaikka ottas tänään vähän kevyemmin...
PoistaLapset on itsenäisiä olentoja, eihän niiden kuulukaan tuottaa kunniaa vanhemmilleen tai olla niiden elämän jatke. Vaikka olen kyllä erityisen iloinen siitä, että kuopus tavallaan opiskelee samalle alalle kuin miekin aikanani, menee työssäoppimaankin samaan navettaan missä mie oon välillä tuurannu karjakoita. Ja esikoinen valmistuu alalta, jossa mun äitini elämäntyönsä teki.
Teillä ahkerat, ihanat tytöt!
VastaaPoistaEilen oli jäätä, vettä ja loskaa. Nyt vähän pakastunu, joten hankala kävelykeli jatkuu soserypylikössä.
Ilostuttavaa Itsenäisyyspäivää :)
Oo se rypylikkö on kyllä visto kävellä, ja varsinkin pyöräillä! Joku potkukelkka vois olla käypänen, paitsi jos rypylikkö on hiekotettu...
Poista