No onhan se kiva

Aaah, huomenna on talvipäivänseisaus, eikä oo talvesta tietookaan! Talvi on vain kalenterissa. Vettä ja sumua on tänäänkin. Taudit leviää kun pöpöt ei kuole pakkasessa. Luen juuri kirjaa "Tauteja luonnosta" ja luulen, että me ollaan hävitty tää sota. Tai eihän se mitään sotaa ole, luonnon kiertokulkua ja toimintaa, ei sen kummempaa. Prionit on kaikkein viheliäisimpiä.

Kuopus on tätilässä ja luulin, että esikoinenkin menee miehelään, mutta ne tuliki miehensä kans meille viime yöksi, kun meiltä pääsee helposti isolle kylälle. Menivät syömään ja shoppailemaan ja niin mekin tehtiin tahoillamme. En kyllä ostanu ku pattereita jouluvaloihin, ja ruokaa. Jouluvalot on tämän pimeyden pelastus!

 Tykkään kovasti tästä "pöytäkuusesta", sypressistä johon laitoin nappivalot. Se olis ollu mainio pöytäkoriste pelkältään, ja kynttilät oheen, mutta anoppi sitten lahjoitti tuollaisen kukka-asetelman, jonka hyasintti tuossa kurkistaakin. Nyt en tiiä mihin sen panisin.

Huomasin vasta äsken tätä kuvaa pienentäessäni, että katulamppu osui just tuonne sydämen keskelle :) ja kukkaruukussa olevan led-tuikun ensimmäisessä heijastumassa näkyy ulkona oleva lyhtykin. Ja pöydällä oleva punainen kynttiläkin heijastuu.

Paljon valoa pimeydessä! Joulukuusi ja valojono ulkona, porot ja Taiga-lyhty sisällä. Sammuttelen katto- ym. valot ja nautin näistä valopilkuista.

Vähän on ollu semmosta pientä kitkaa, koen että mun toiveiden ja mielipiteiden yli on jälleen kävelty ja silti oletetaan, että olisin iloinen ja myöntyväinen oma itseni aina vaan. Kysellään mikä mua vaivaa, kun en jaksa ollakaan sellainen. Haluaisin toki olla, mutta aina ei pysty.

Tämä Vauva-palstan Tykkäätkö jouluruuvista -ketju kyllä nauratti.

Ja sekin ilahdutti, kun junassa oli konduktöörit jakanu karkkia :)