Rutiseva ruoto ja muuta kummaa

Nyt on ollu pari päivää oikein miellyttävä ulkoiluilma! Tänään tosin tuuli aika navakasti, mutta kun käveli niin, että harju oli tuulen puolella, ei sitä juuri huomannut.

Eilen illalla käytiin taas Hämeenlinnassa valoja kattomassa, ne nähtävästi syttyi väreille vasta jonkin aikaa pimeän tulon jälkeen. Oltiin tosiaan oltu vaan liian aikaisessa. Nähtiin punainen loimotus, mutta oltiin siinä vaiheessa jo liian kaukana etten saanu kuvia. Mies kuvas droonilla ja kun oltiin siinä rannassa josta tuuli pääsi suoraan kimppuun, sain kaiketi jonkun migreenin siitä viimasta. Yks aste pakkasta, mutta ihan jäätyi kun vähän aikaa paikallaan seisoi.

Kuopus on tehnyt navettaharjoittelunsa nyt, ja on lähdössä poikkiksen luo viikonlopuksi. Tulee kyllä takaisinkin vielä, kun uudenvuodenaatonaattona menevät Tampereelle Turmion Kätilöiden keikalle isänsä kanssa. Sitten sillä alkaakin taas uusi työharjoittelu, tällä kertaa yrityspuolen asioista lemmikkiliikkeessä. Mutta siis varisteluksi menee mulla ja miehellä viikonloppu, ja se on ihan mukavaa.

Viime yönä nukuin aika levottomasti, koirakin halus ulos viiden aikaan aamulla. Tai ei se varsinaisesti ulos halunnu, mutta yleensä se, että se menee alakertaan ilman mua, on merkki siitä että maha on löysällä. Kun näin joulun maissa on tullu annettua jotain makupalojakin, niin ei se mikään ihme olis ollu... tällä kertaa kuitenkin vain pikkuhätä. Nukuin loppuaamun koiranunta, aina kääntyessä ruoto rutisi aivan järjettömästi, vanhuusko senkin on pannut rutisemaan. Näin unta, että ideoin pieniin tiloihin soveltuvan puolikkaan joulukuusen, joka laitetaan seinään tai nurkkaan. Kun ei sillä kuusen takapuolella muutenkaan mitään tehdä, koristeetkaan ei sieltä näy. Ja toinen keksintö oli turvavaljaat joilla pystyi kuljettamaan hartioilla istuvaa lasta niin, ettei se missään tapauksessa pudonnut sieltä. Olin tosi innovatiivinen unissani :)

Tähän vielä esimerkki siitä, miten koirat samanlaisuudestaan huolimatta on erilaisia; jättävät ihan erilaiset jäljetkin lumeen.