torstai 9. tammikuuta 2020

Kaksi tuntia reipas

Oi ihana auringonpaiste! Tällä kertaa en tuhlannut sitä steariinin sulatteluun, vaan pakkasin eväät ja koirat mukaan ja lähdin etsimään pientä luonnonsuojelualuetta, jonka piti oleman tuon kallion päällä. Olin suunnitellut, että etsin sieltä mukavan paisteisen paikan, jossa syön eväät, mutta tuonne kiivetessäni (kun piti vähentää vaatetta kun tuli kuuma) hoksasin, että reppu jäi matkasta. Ei sitten levähdetty, vaan paahdettiin täysiä koko kaksi tuntia, minkä retki kesti. No ei täysiä, mutta kyllä oli välillä niin hiki, että oli rillitkin huurussa.

Sammaltoukka


Kauheaa ryteikköä, jossa ei mennyt kuin jotain kauriiden polkuja, ja välillä oli niin märkääkin, että tavan kengät olis kastunu jo alkumatkasta. Onneksi älysin laittaa loskarit, vaikkei ne niin hyvät vaelluskengät olekaan. Itse asiassa tosi kurjat, kun nauhatkin takertui välillä oksiin. Kyllä kävi mielessä, että käännynkö takas, mutta en enää kehdannut. Toiveissa oli, että löytyis takaisinpäin hivenen helpompi reitti, niinkuin sitten löytyikin.

Luonnonsuojelualue oli kyllä pettymys.

Tuossa näkyy tuo valkopäinen tolppa rajan merkkinä, siitä alamäkeen piti olla suojeltua, mutta niin vain on kaadeltu puita merkin edestäkin. Kyllä metsänomistajat ja -raiskaajat osaa.


Takaisin tullessa äkkäsin hiusjäätä tuollaisessa kepukassa, en muista että olisin ennen nähnyt muuta kuin kuvissa. Syksyisin joskus "uutisoidaan" iltapäivälehdissä, kuinka joku random kulkija oli nähnyt tällasta. Pitäskö mun nyt soittaa lehdistö paikalle?

Nyt me ollaan koirien kanssa ihan reporankana sitten. Saattaa olla, että palkitsen itseni tortulla. Etenkin kun ruokana on eilistä kuivaa tonnikalasalaattia. Note to self: kun laitat salaattiin riisiä, niin kippaa silloin tonnikala öljyineen päivineen (no ei ihan kaikkea!) sekaan, ettei oo niinku sahajauhoa söis.

Aika huvittavaa muuten: näin viimeyönä unta, jossa potkaisin, ja sitten heräsin siihen kun potkaisin oikeasti ja kajautin varpaat kattoon! :D Siis miehän nukun sellasen viiston katonlappeen alla, hyvin yltää potkia kattoa. No, oli ahdistava uni, hyvä että loppui.

7 kommenttia:

  1. Tänään oli kaunis päivä, muutaman kerran muistin katsoa ikkunasta ulos. Paras hetki oli auringonnousun alla, kun taivaanranta kajasti oranssin, keltaisen ja vihreän väreissä kirkkaan sinistä taivasta vasten :-)

    Tottakai olisi pitänyt kutsua lehdistö paikalle! Etkö kutsunut? Kai otit sentään selfieitä, joissa näkyy sekä sinun kasvosi että hiusjää vierekkäin samassa kuvassa? Sen voi vielä jälkikäteen lähettää lehdistölle tiedoksi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis pitäny heittäytyä sinne märkelikköön selälleen, että olis saanu selfien kepakon kans :) Kuivemmassa paikassa olis voinuki.
      Just ennen auringonnousua onkin usein parhaat värit.

      Poista
  2. Siellä se aurinko näkyy olevan. Meillä ei ole tänään ollut pilvettömästä sinisestä taivaasta kuin haave.

    Voi reppu! Sisukas olet, kun reissun vedit loppuun. Ja taatusti torttusi ansainnut.

    Kengät jalkaan yöksi, ettet varpaitas loukkaa. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi en ihan joka yö näe niin väkivaltaisia unia :D

      Poista
  3. Onpa kiva kallio, tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsis, lähti ennen aikojaan, jotakin piti muutakin sanoa, mutta unohtui jo

      Poista
    2. Sentään lähti, mutta mie usein kirjotan ja unohan lähettää, sit se katoaa enkä enää muista mitä sanoin. Ja kallio ei oo teiltäkään kauhean kaukana :)

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...