Kantokyky koetteella

No niin, ilosena sillon tiistaina lähettiin kävelylle, mutta reilun kilsan jälkeen kuopus meni oudon näköiseksi ja istahti puunrungolle (onneksi sellainen oli, ainoa siellä märässä maastossa). Sanoi, että heikottaa eikä näe kunnolla. Sitten sen silmät alkoi kääntyillä ja se sano, että silmissä menee jotain outoja juttuja, ei osannu selittää kunnolla mutta ei voinu mitään sille, että silmät liikku niiden mukana. Ja pääkin. Tarjosin sille välipalakeksiä taskustani, se vaan tuijotti sitä ja näpläs ja ihmetteli, että mikä tää on. Myöhemmin sanoi, että yritti lukea kääreestä, mutta ei ymmärtänyt lukemaansa. Sitten se hetken päästä lyyhistyi siihen rungon päälle ja sanoi, että oksettaa. Varmaan parikymmentä minuuttia siinä oltiin, ennenkuin kohtaus meni ohi siinä määrin, että se pystyi kävelemään takaisin autolle. Näköhäiriöt jatkui sillonkin, se ei esimerkiksi erottanu kumpi mejän koirista on kumpi. Näki kyllä muttei tajunnut näkemäänsä. Esimerkiksi käveli kohti isoa lätäkköä kuin aikoisi kävellä sinne, vasta sen reunalla pysähtyi ja lähti väistämään.

Vaadin, että lähdetään päivystykseen, vaikka tyttö ite oli epäileväinen, että ei ne välitä. On ollu vähän sellasia kokemuksia, että helposti pannaan paniikkihäiriön kontolle, kun sellainen tiedoissa näkyy. Sain sen kuitenkin mukaani, kun sillä oli kohtauksen jälkeenkin outo olo, ja päivystyksessäkin ottivat tosissaan ja laittoivat tarkkailuhuoneen sängylle. Verenpaine ja verikokeet ok, lääkäri päätti hoitaa migreenikohtauksena - oli ollu päänsärkyä aamusta lähtien, ja se paheni kohtauksen aikana ja sen jälkeen.

Ketorinia lihakseen ja Parasetamolia suoneen, mutta ei se mitään auttanut. Lääkäri oli ymmällään. En viitsinyt puuttua kun se väitti että sydänfilmikin oli ok, koska ei semmosta otettu. Koin, että eivät tykänneet, kun puhuin jotain, vaikka tyttö itse oli pyytänyt mua puhumaan kun hän itse ei oikein mitään muistanut siitä kohtauksestakaan. Muisti sen, kun näköhäiriöt alkoi. Mun mielestä sen silmät näytti sillon jotenkin samalta, kuin erään epilepsiakohtauksen saaneen henkilön, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että ei epäillä aivoperäistä tapahtumaa.

Jäin miettimään, miten ne sulki sen pois, ettei oo aivoperäinen. En sillä, että kyseenalaistaisin lääkärin ammattitaidon, vaan ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää. Kyllähän se ainakin pupillit testas valolla.

Mutta siihenhän se kaunis päivä sitten meni, neljä tuntia oltiin päivystyksessä ja oli pimeää, kun tultiin pois. Mutta kuten tytär totesi, on hyvä kun me ollaan opittu tää odottelu sairaaloissa :) sen jalan kanssa on istuttu tunti jos toinenkin.

Siellä ollessa kuulin verhojen takaa väkisinkin potilaiden selostuksia, hoitohenkilökunta puhui hiljaa mutta asiakkaat kailotti asiansa väliin hyvinkin kuuluvasti. Totesin, että melko vähästä ne ihmiset päivystykseen tulee, yksikin oli kokenut että verenpaine on korkealla, ja sen sijaan että olisi mennyt itsemittauspisteelle, oli tullut päivystykseen. Syykin selvisi; se alkoi lääkärille selostaan muita vaivojaan ja lääkityksiään ja kyseleen niistä. Kyllä varmasti joskus turhauttaa päivystyslääkäriä tuollaiset.

Tämän kuvan otin siinä, kun odottelin tyttären tokeentumista. On tammikuu ja heinät viheriöi. Puussa kasvavat heinät.

Tänäaamuna heräsin taas pääkipuun, tai pitkin yötä heräilin, mutta se ei ollu niin paha että olis estäny nukkumasta, joten en lähtenyt hakemaan lääkettä. Ikävää, kun näyttää olevan perinnöllistä tämä taipumus päänsärkyihin. Migreenilääkettä ei voi ottaa, kun se aiheuttaa ajokyvyttömyyttä, ja pitää lähteä käyttään autoa katsastuksessa. Sitä varten täytyy ensin käydä hätävaratilillä nostamassa rahaa, kun tilillä ei ole kuin hiluja... oon eläny niin täysin yli varojeni jo joulukuussa, että tämän kuun himmailu rahankäytössä ei riittäny kattamaan sitä. En oo ostanu mitään tarpeetonta (paitsi ehkä vähän suklaata) mutta silti ei riitä. Tosin eläkkeestä meni parisataa heti lainan maksuun... laitettiin kuopuksen joululahjarahat mun tilille panoautomaatilla (automaatti ei huoli s-tilin korttia) ja maksoin ne sitten eläkepäivänä kuopuksen tilille.

Katsastus on kuitenkin sellanen asia, jota ei voi lykätä enää. Ja jos etujousi on poikki tai menossa poikki, niin sehän hylätään, mutta sitten on kuukausi aikaa korjata sentään.

Toissayönä satoi lunta. Kun oikein tarkkaan katsoo.