Mielitekoja

No, miehän oon tavallaan vähän väliä laihdutuskuurilla, ku paino pyrkii ylöspäin. Ainahan se kuulemma meillä läskeillä pyrkii vähintäänkin siihen maksimiin, missä se on kerran ollu. Nyt joulun mässäysten jälkeen pitää taas olla kurissa ja nuhteessa... ja kyllä mahassa on parempi olokin kun ei syö torttuja ja pipareita sun muuta vehnäisää.

Moni uskoo, että keho vaatii sitä, mistä on puute, ja siksi tulee mielitekoja vaikka tomaatteihin tai pähkinöihin tai kalaan, yhtäkkiä vaan pitää saada just niitä tai jotain muuta ja paljon. Että niissä on jotain, mistä omassa kehossa on puute. Lykopeenin, seleenin, omegahapon tai jonku muun. No, mie oon todennu, että sillä logiikalla mun kehosta puuttuu rasvaa - nimenomaan maitorasvaa - sokeria, kaakaota ja suolaa.

Laihduttajien avuksi tarkoitetuissa neuvoissa puhutaan paljon siitä, miten saada näläntunne vältettyä, mutta mulla ei oo ongelmia sen kans, voisin olla nälässä vaikka vuorokauden ympäri, ainakin jos ei heikottais. Mutta se mieliteko. Se on ihan hulluutta. Se on paljon vaikeampaa kestää kuin joku tyhjänä kurniva vatsa. Etenkin jos syö kevyen lounaan, vaikka sitä salaattia mitä nyt oon syöny, niin sen jälkeen tulee aivan kestämätön "jälkiruoan" himo. Ostinkin eilen kreikkalaisen uuniomenajogurtin tän päivän jälkkäriksi, jos siitä vaikka olis apua. Mutta niinkin olen kuullut väitettävän, että makeanhimo laantuu, jos saa pienen makean jälkiruuan aina aterian päätteeksi.

Mun ikäinen kaveri (ylipainoa vähän enemmän ku mulla) kertoi just olleensa sokerirasituksessa, sille tehdään niitä vähän väliä kun "odotetaan" diabetesta. Liekö sillä nyt se uusi muotisairaus esidiabetes. Mietin vaan sitä, että ei multa mitään sokereita ja verenpaineita tiedä, kun en niitä ikinä missään mittauta. Voin olla vaikka hengenvaarassa, enkä tiiä mittään, porskutan vaan meneen ja kuukahdan sitten johonkin aivoinfarktiin. Vähäkalorisella dieetillä pysyis terveempänä, mutta se hiton mieliteko!! Ainoa, mikä sen selättää, on tarpeeksi mielenkiintoinen tekeminen, mutta mistäs sellasen keksis joka päivälle. Nytkin olisin lähtenyt lenkille, mutta taas yks perhanan sadealue on tulossa päälle. Ei vesisateessa nauti koiratkaan. Eikä sitä koko päivää jaksa kävelläkään, vaikka olis hyväkin ilma.

Eilen olis ollu jooga. Oon tottunu siihen, että jos tyär tarvii kyytiä, ehdin viedä sen ja hyvin vielä joogaankin. Mutta! Nyt se meneekin sinne työharjoitteluun ja myöhemmällä junalla, ja olin ihan pöllämystynyt aamulla ku olin just heränny, katoin kelloa ja totesin, että juuri ja juuri kerkeis joogaan, kun just nyt lähtis. Olishan sitä voinu sopia aiemmin, että tyttö menee omin nokkineen junalle, mutta oli hirveä kaatosade ja tytön kuitenkin pitää olla siistinä asiakaspalvelutyössä, eikä tukka naamaan liimautuneena.

Muutenkin oon nukkunu hirmuisia määriä joulun jälkeen. Viime yönäki 11 tuntia, ja muinakin öinä varmaan sen kymmenen. Ja iltapäivällä kolmen-viiden aikaan iskee väsymyskohtaus, vois mennä vaikka sillon taas nukkuun. Liikaahan se on, mutta olen iloinen kun en kärsi unettomuudesta! Ja kun nukkuu, ei ole kärsimässä syömismieliteoista...

Ja ihmetyttää, mikä mahtaa olla vikana mun linnunruuaksi ostamassani pähkinämurskassa. Hyvän näköstä ja siistiä ja PÄHKINÄÄ mikä yleensä menee aina ensimmäiseksi, niin nyt ei mene. Edes harakat ei syö kuin pitkin hampain. Eiku eihän niillä oo hampaita. Oravakin syö mieluummin auringonkukansiemeniä.