Voi mahoton

Unelle on käyny jotain. Ehkä tarttisin jonku unikoulun? Tänä aamunakin heräsin ennen viittä siihen, kun koira kaiveli itselleen pesää miehen peittoon (mies oli jo noussut) ja sitten en saanut enää unta. Ennen kuutta tulin jo takaisin aamukävelyltä, sain merkata hernekertun lintulistaani, kunhan olin ensin varmistanut netistä, että se oli oikeasti sen ääni. Ulkonäöstähän mie en sitä olis tuntenu, vaikka olisin kunnolla nähnytkin.

Ihmisiä ei ollut yhtään liikkeellä, mutta autoja kyllä. Taas kaipasin vähempiautoista asuinseutua... mutta se kyllä tarkoittais myös vähemmän kulttuurin parissa eläviä lintuja (no naakkoja en kaipaiskaan) ja enemmän hyttysiä.

Miehellä oli monta musiikkitapahtumalippua, joista se nyt saa rahat takaisin kun jutut on peruttu, ja muutenkin säästää rahaa kun se lipun hinta ei koskaan ole se ainoa rahanmeno. Mie murehdin sitä, kun Reposaareen menoon oli niin monta viikkoa, niin se ykskaks hommas pitkän viikonlopun alkukesästäkin sinne samaan paikkaan. Mejän vakimökkiin. Pääsen meren rannalle! ♥♥ Sitäpaitsi molemmat tyttäret on myös ilmaisseet halukkuutensa tulla samalle lomalle! ♥♥

Lunta on vieläkin maassa, ja pakkasta oli. Varjoliljat ja monet muutkin kasvit näyttää aika kärsineeltä. Saapa nähä miten niiden käy. Toissapäivänä sen lumimyräkän jälkeen näin pyörätiellä kuolleita linnunpoikasia ainakin viisi. Yritin katsoa onko joku pesä pudonnu mutta en nähny mitään. Puita siinä vieressä oli, mutta ne ei näyttäny pesäpuilta ollenkaan. Suretti ihan kamalasti. Kävi mielessä semmonenkin mahollisuus, että joku lintu tehny pesän pyörän koriin ja ihminen lähteny pyöräileen huomaamatta niitä. Ja sit ne on pudonnu matkalle. Emme saane koskaan tietää tarinaa.

Niin kylmä ollu, että koirillekin on pitäny pukee taas villapaidat ulkoilureissuille.