Elämä

Tylsää elämää. Yritin lukea nettilehdistöä, mutta uutiset oli ikäviä ja huonosti kirjoitettujakin, esim. tämä. Muutenkin tuntuu, että tuon lehden nettiversion toimituksessa on jotain yläasteikäisiä pissiksiä tekemässä sitä; etusivulla on kymmenen luetuinta uutista otsikolla "Näitä luetaan!" ja kymmenestä otsikosta kuudessa on huutomerkki. "Ihmiset pakenevat täältä!" "Laihtui 50 kiloa!" "Loton jättipotti jäi jakamatta!" Ja sitten mua ihmetyttää se poliisin hakannut vanki, kun se mystisesti loukkaantui yksin sellissään ja sitten kuoli sairaalassa. Ei kuulemma liity rikosta, mutta siinä missä tarkkaan selitettiin, kuinka se hakkas poliisin - joka on myös sairaalassa - ei puhuta tuosta loukkaantumisesta mitään. Voisin jopa epäillä, että sitä on poliisikollegat käyneet vähän loukkaamassa kostoksi. Lienenkö lukenut liikaa dekkareita ja katsonut poliisisarjoja. No en ainakaan jälkimmäistä.

Dekkareita oon yrittäny lukea kyllä, viimeksi Åke Edwardssonia, mutta ei, siitä ei vain tule mitään. Ei ole mun mieleinen kirjailija se, vaikka sillä on monta kirjaa tuossa sarjassa ja sitä pidetään ihan hyvänä kirjailijana. Ilmeisesti kun on löytänyt Seppo Jokisen, Henning Mankellin ja Håkan Nesserin, ei enää ole mitään löydettävää.

Olen miettinyt sitäkin, että vaikuttaako tuo petroolilämmitys siihen, että on usein kurja olo ja pää kipeä. Viekö se hapen ilmasta? Tuossa toisessa ainakin tulee hälytys jos happipitoisuus laskee liikaa, ja se sammuu jos asialle ei tehdä mitään aika nopeasti. Ikkunaa auki lähinnä.

Kyllä ei ole meillä mitään tuon miehen kans, kun elämä on entistä tylsempää, kun ollaan kahdestaan. No, jonnekin kuvausreissulle ehkä lähdetään yhdessä, mutta taidetaan olla molemmat vähän apaattisia nyt.

Kaksin

On hiljaista, kun molemmat lapset on yökyläilemässä ja mieskin nukkuu tuossa sohvalla. On krapulassa ja kävi valokuvausreissulla ja pössähti tuohon kaljan jälkeen. Vai kaksiko se joi.

Mie kävin koirien kans kävelyllä kun ilta hämärtyi, oltiin vähän ennen kuutta taas kotona. Ajattelin, josko olisin kuullut sen pöllön huutelun, mutta ei. Ei ollut oikein huutelukelikään; se pieni lumi"tihku" oli muuttunut huomaamattani oikein myräkäksi, piti vetää takin huppu pään ympärille ettei tuuli työntäny lunta kaula-aukosta sisään. Koiratkaan ei kovin tykänny, varsinkaan menomatkalla, kun vastatuuli oikein tuiversi. Käveltiin silti sitkeesti se vakilenkki.

Lumikin tarttui karvoihin, osa kyllä ehti jo irrota koiran säntäillessä kuistilla ennen kuin sain kameran käteen, ja toiselta koiralta piti isoimipia paakkuja päästellä jo matkan varrelle. Ulkona ei tullu mieleenkään ruveta mitään kuvaileen, varsinkaan puhelimella, kun semmonen tuisku oli.

Jos joku kävelee kohta mejän jälkeen samaa reittiä, saattaa ihmetellä koiran jälkiä tuollaisella puhtaalla lumella... varsinkin aina kun lähestytään jonkun koiran kotia, niillä on tapana edetä naru kireellä rinta rinnan siksakkia tien reunasta toiseen tasaisella kuviolla, tasaisen välimatkan päässä toisistaan. Kuin joku olis mutkitellut rattailla, joiden pyörät tekee tassunjälkiä.

Säästelin vähän niitä uusia Doc Martin -jaksoja, riitti vielä tällekin päivälle yksi... ihan selkeästi on Martin ja Louisa vanhentuneet sitten edellisten jaksojen, Bert laihtunut ja koirakin vaihtunut. Martin ja Bert on muuttuneet surullisemmiksi hahmoiksi. Kotiin takaisin -sarjaa lakkasin seuraamasta, oli ahdistavaa. Ja sisko, joka sarjaa katsoi, tiedotti jatkosta; meni ihan Kauniit ja Rohkeat -meiningiksi niilläkin. Kuollut aviomies onkin hengissä yms. Sitten bongasin jonkun "Naiskonstaapeli 56" -sarjan, joka sijoittuu 50-luvun lontooseen - mukava aika ja paikka, mutta sekin ahdisti. Liikaa ilkeyttä siinä sarjassa. Kyllä pahan kuuluu saada palkkansa ja mielellään saman jakson puitteissa! Ei saanut, kun sen ekan jakson katsoin. Ehkä mun pitäs ruveta katsoon vaan jotain My Little Pony -juttuja. Onko seitsemän ajatusviivaa liikaa yhteen kappaleeseen? Laitetaan vielä kolme --- niin tulee tasaluku.

Lapset kun on siellä kavereillaan molemmat, niin chattailtiin vähän ja puhuttiin ruotsia... mie sanoin lähteväni kuunteleen huutaako pöllöt, ja sitten iski epäilys, että onko skrika huutamista vai onko se kenties luistelua tai hiihtoa tai kirjoittamista... google kääntäjällä katsoin, ja jotenkin huvittavaa oli, kun luistelu on suoraan käännettynä "etenemiskengillä ajamista". Men ugglorna skrikade inte.

Kuopus on omin nokkineen opiskellut venäjää netin kautta... se sanoi, että jos hän viikonloppuna opiskelee, niin hän saa opiskella sitä mitä haluaa ja mitä voi kuvitella oppivansakin :) mutta kyllä se pitkät pätkät kirjoitteli ranskan sanojakin ja lauseita paperille... ne usein jääkin sillä tapaa paremmin mieleen imo. Siis ranskaahan se koulussakin opiskelee, venäjä on ihan omakeksimä. Eihän sellasta voi kuin kannustaa.

Tiklit

 Ne on täällä taas! Juuri ja juuri ehdin näpätä pari kuvaa likaisen ikkunan läpi (miksi sekin pitää joka kerta sanoa, että nimenomaan likaisen ikkunan läpi on kuvattu?) ja tässä kuvassa ne jo katselee valppaana rauhanhäiritsijän tuloa tuolta oikealta.

Orava se sieltä paukkasi paikalle. Niitä oli ainakin kaksi, koska näin sen tummemman yksilön singahtavan äsken metsään. Tämä on vaaleampi. Se toinen on ihan silmäänpistävän tumma, ainakin mun silmään. Ainakin valkoista hankea vasten.

Hetkeä myöhemmin kaksi vaaleaa kisaili toisaalla ja tämä tumma oli päässyt syömään, ja sain kuvankin:

Eilenillalla koiria iltapisulla käyttäessäni näin linnun varjon katulampun valossa - se oli luultavasti se lehtopöllö, joka taannoin huuteli tuossa metsässä. Kuopus kävi kaverinsa kanssa lähikaupalla (no liki kuuden kilsan kävelyreissu siitäkin tuli, että ei ihan vieressä ole kauppa) ostamassa kaverin karkkipäivänkarkit, ja sanoi että koko ajan siellä pellolla huuteli pöllö. Mukavaa! Mie tykkään pöllöistä. Tässä mejän pihalla ainakin näkyy hiirten jälkiä (ja sisällekinhän niitä välillä tulee) että hyvä vain, että napsivat pois kuleksimasta. Toivottavasti löytävät pesäpaikkoja, vaikka on metsääkin kaadettu... jokohan on myöhäistä laittaa pönttö? Vaikka en mie semmosta sais aikaiseksi, vaikkei oliskaan myöhäistä...

Eilisen stressini lievitykseen ostin oikein Alkosta yhden pullon vahvaa siideriä. Join siitä yhden lasillisen. Arvatkaa, tuliko migreeni? No tuli. Aamuyöllä heräsin unesta, jossa mulla oli päänsärky (ja ihmiset pyysi mua pelaamaan pesäpalloa...) ja kävin hakemassa lääkkeen, jonka sivuvaikutuksista kärsin sitten pitkän aikaa. Ja pyörin sängyssä ja sydän sekos kerran ihan totaalisesti muutamaksi sekunniksi ja sitten tuli oksettava olokin. Ja ajatukset oli rumia ja pimeitä. Mietin mm. sitä, miten me tullaan toimeen tässä talossa sen jälkeen, kun varastossa oleva petrooli loppuu ja sähkön hinta nousee mm. Carunan ahneuden takia - en voi tajuta, että meillä on ollu semmonen sakki maan johdossa, että on myyny sähköverkon ulkomaalaisille???!!! - kun ne laskut on muutenkin näin talvella kovat, ja meillä sentään lämmitetään muulla tavalla suureksi osaksi. Suora sähkölämmitys kun on harvassa vanhassa talossa, niin kalliiksihan se tulee. Täytyy ainakin korjauttaa tuo pönttöuuni ja piippu.

Tekele

 Tänään oli (on) paha mieli. Purin sitä ostamalla kaupasta peltisen suojaruukun ja tekemällä siihen kahvan, ripustamalla sen ulos puuhun ja laittamalla sinne tuollaisen oranssikuorisen öljykynttilän.

Tuohan on kuin jähmettynyt vanhanaikaisen lankapuhelimen johto. Tai on kai ne lankapuhelimen johdot vieläki tuomosia. Puhelimella otettuja kuvia, ei oo kovin kaksisia.

Purin pahaa oloa myös käymällä kävelemässä reippaasti koirien kans.

Lehtopöllö huusi tuossa viereisessä metsikössä.

Lapsi oksensi toissayönä, oli kaksi päivää kotona ja nyt se oksentaa taas. Ja valittaa kurkkukipuakin.

Pulla

 On kuulemma laskiaispulla-aika. Tein mieki sitten. (Huomaa taustalla erilainen asetelma - kansi putosi hallitsemattomasti kermavaahdon päälle joten sai jäädä siihen)

Loput kermavaahdosta pudotin kahvimukiini. 

Pullaan sain poikkeuksellisen paljon väriä, kun laitoin osan maissijauhoja, jotka on keltaisia, ja käytin sokerina ruskeaa luomuruokosokeria. Yleensähän nämä gluteenittomat pullat on lähes valkoisia. Kuopuksen kans syötiin aamiaiseksi laskiaispullaa... toinen tyär lihapullia.

Pitäs lähtee koirien kans lenkille, mutta on kakkamainen keli! Lunta on satanut jään päälle, ja se on yhtä kompurointia heti, jos menee virallisen pyörätien ulkopuolelle. Nastatkaan ei auta kengässä (vaikka olis oikein päin laitettukin) kun lunta on sen verran paksusti, ettei ne yltä sen läpi jäähän. Yhdet talvikengät totesin roskiskamaksi, kun toiseen kantaan alkoi kertyä lunta paakuksi niin, että vähän väliä piti potkia sitä maahan, että paakku irtoaisi. Kun lumipaakku oli sulanut kotona, huomasin, että kannan keskiosa oli luhistunut sisään, ja toinen kanta oli kokemassa saman kohtalon. Eikä oo kovinkaan monta vuotta vanhat kengät... pakko on kai ostaa uudet "kaupunkikäyttöön", tosin olen mie pitkävartisilla, liian isoilla Nomadeilla hoitanu kaupunkikeikkojakin, vaikka ne ei niin asiallisen näköiset olekaan. En kai mie muutenkaan ole, tukkakin pitkä ja karvainen. Silleen, vaikka se olis letillä niin katkeilleet, kiharalle vetävät hiuksenpätkät on pörrönä pään ympärillä. Annan varmaan aika puliakallisen vaikutelman.

Laitoin viestin sille lomituspalvelun ihmiselle, kun en oo saanu sitä työsopimuspostia - se sanoi sen kyllä lähettäneensä, eli Posti on syönyt sen. Lupasi laittaa uudet paperit. Yleensähän ne on tulleet tosi nopeasti.

Lauantaiksi luvataan -15°C ja lunta, sunnuntaiksi +2°C ja vesisadetta.

Päivä

Meni jooga ohi, kun olin tiistaissa. Vaikka sentään katsoin eilen Bonesinkin Katsomosta, ja se tulee maanantai-iltana myöhään -en millään olis voinu sitä katsoa, jos olis ollu maanantai. Toisaalta helpommin sujui tyttären kokeessakäyttö, kun ei tarvinnut sumplia joogan kanssa.

Ja mun suunniteltu leipomispäiväkin olis sujunu huonommin. Nyt laitoin eilenillalla nousemaan laittamani pataleivän pataan ja uuniin, tein gluteenittoman pullataikinan pulliksi nousemaan ja ohjeistin kuopuksen (jolla oli kotipäivä) ottamaan padan uunista silloin, kun olin itse hakemassa lukiolaista kotiin ilmeisen kelvokkaasti menneestä ruotsinkokeesta. Samalla hain kuopukselle gefilusmehua, se oksensi pari kertaa yöllä. Oli kuitenkin aamulla ihan pirteä, että en nyt tiedä oliko se tauti vai muu pöpö. Olihan sillä huono olo jo illalla. Tänään sillä on ollu nälkä ja se on syöny yhtä sun toista. Hyvä että syö.

Seuraavaksi pyöritin pellillisen lihapullia paistumaan, tein pizzataikinan nousemaan ja tavalliset - eikun gluteenittomat - pullat sai siirappivesivoitelun ja ruskeaa sokeria päälleen ja pääsi lihapullien jälkeen uuniin. Sitten pizza. Sitten vielä lohkoperunat. Meinasin tehdä tähteeksi jääneestä kaurapuurostakin jotain, mutta jotenkin inspiraatio lopahti. Aloin taas miettiä, että yksin kumminkin joudun syömään kaiken... tulin tyhmä ostaneeksi pizzaankin savukuutioita (kun ne oli halvimpia) ja sehän maistui sitten kuopuksen suussa makkaralle eikä se voinu sitä syödä. Pullista ja leivästä puolet on pakkasessa - tosin lukiolainen tykkäs siitä leivästä, ja mieskin. Ja minä. Sen ohjeen nimi olikin "Mielettömän hyvä pataleipä". Liikaa suolaa mun mielestä, mutta muuten oli kyllä hyvä. Laitoin tuon toisen vinkin mukaan puolet maissijauhoa ja ripauksen kurpitsansiemeniä ja kuorittuja auringonkukansiemeniä. Teen kyllä toistekin! Ihan nimensä veroinen leipä :)  Vaikka kyllä mulla meinas usko loppua, kun piti kumota taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivata... kun se lähes valui pöydältä alas ja nuolijalla kaapimalla sain sitä pidettyä kasassa sen verran, että se sai vähän jauhoja itseensä...

Liikaa suolaa meni lihapulliinkin, mutta kerran niinkin päin. Yleensä mun kaikki teelmät on suolattomia, sitä paitsi perheen mielestä niissä ei ollu liikaa suolaa. Aina sanotaan, että mieluummin liian vähän suolaa kuin liikaa, mutta paha on lihapulliinkaan jälkikäteen suolaa lisätä. Onpa ne aina kauppansa tehneet.

Että olen ihan tyytyväinen siihen, miten sain työvaiheet suunniteltua toistensa lomaan, uuni ei ollut kovinkaan montaa minuuttia tyhjänä. Vaikka ensalkuun kuvittelinkin, että oli tiistai. Ennen pystyi viikonpäivän tarkistamaan puhelimesta, nyt en oo ehtiny etsiä edes kalenteria tuosta uudesta...

Ekan tekstarin kyllä lähetin sillä tänään! Piti kysellä sen työsopimuksen perään, minkä se lomitusihminen lupas jo viikko sitten lähettää mulle, ja yleensä se on tullu tosi nopeasti. Nyt ei oo näkyny, ja työtkin on tehty kohta viikko sitten. 

Talo

 Tämä autiotalo on Nukarilla urheilukentän vieressä, käytiin sitäkin kuvaamassa ja jotenkin se jäi mun sieluun... se tuntui hyvältä talolta. Ystävälliseltä. Näin itteni asumassa siinä, vaikka oikeasti se ei ole tosiaankaan asumiskunnossa päätellen siitä homeen lemusta, mikä rikkinäisestä ikkunasta tuulen mukana tuli.

Pihalla oli jotain lasten lelujakin, jossain sankossa luki "AMIRA". Verkkoaita oli hyvässä kunnossa, se on varmaan ollut jonkinlaisena kesäasuntona jollain vielä 10-15 vuotta sitten. Entisessä navetassa oli polttopuutakin, tosin sisäkatto näytti olevan romahtamassa. Ei me sisälle asti menty, ja talon ulko-ovi olikin lukossa - vaikka alalauta oli kyllä irti.

Tätä ihmettelin kovasti. Navetan seinustalla tuollainen "kuisti", josta ei ollut minkäänlaista luukkua tai ovea sisälle. Päädyn poikkilauta oli n. 1,5m korkealla, ja sen alapuolella oli haalla suljettu ovi tai portti, miksi tuota nyt sanoisi.

Sisäpuolella oli vain möykkyinen maa. En kertakaikkiaan keksinyt, mikä tarkoitus tällä olisi voinut olla.

Googlettelin Nukarin historiaa, mutta netistä ei juuri löydy... mietin, pitäskö tilata seutulainana paikallishistoriateos, vai tulisko asiaa naapurikuntaan, kun se on siellä kirjastossa...