Tekele

 Tänään oli (on) paha mieli. Purin sitä ostamalla kaupasta peltisen suojaruukun ja tekemällä siihen kahvan, ripustamalla sen ulos puuhun ja laittamalla sinne tuollaisen oranssikuorisen öljykynttilän.

Tuohan on kuin jähmettynyt vanhanaikaisen lankapuhelimen johto. Tai on kai ne lankapuhelimen johdot vieläki tuomosia. Puhelimella otettuja kuvia, ei oo kovin kaksisia.

Purin pahaa oloa myös käymällä kävelemässä reippaasti koirien kans.

Lehtopöllö huusi tuossa viereisessä metsikössä.

Lapsi oksensi toissayönä, oli kaksi päivää kotona ja nyt se oksentaa taas. Ja valittaa kurkkukipuakin.

Pulla

 On kuulemma laskiaispulla-aika. Tein mieki sitten. (Huomaa taustalla erilainen asetelma - kansi putosi hallitsemattomasti kermavaahdon päälle joten sai jäädä siihen)

Loput kermavaahdosta pudotin kahvimukiini. 

Pullaan sain poikkeuksellisen paljon väriä, kun laitoin osan maissijauhoja, jotka on keltaisia, ja käytin sokerina ruskeaa luomuruokosokeria. Yleensähän nämä gluteenittomat pullat on lähes valkoisia. Kuopuksen kans syötiin aamiaiseksi laskiaispullaa... toinen tyär lihapullia.

Pitäs lähtee koirien kans lenkille, mutta on kakkamainen keli! Lunta on satanut jään päälle, ja se on yhtä kompurointia heti, jos menee virallisen pyörätien ulkopuolelle. Nastatkaan ei auta kengässä (vaikka olis oikein päin laitettukin) kun lunta on sen verran paksusti, ettei ne yltä sen läpi jäähän. Yhdet talvikengät totesin roskiskamaksi, kun toiseen kantaan alkoi kertyä lunta paakuksi niin, että vähän väliä piti potkia sitä maahan, että paakku irtoaisi. Kun lumipaakku oli sulanut kotona, huomasin, että kannan keskiosa oli luhistunut sisään, ja toinen kanta oli kokemassa saman kohtalon. Eikä oo kovinkaan monta vuotta vanhat kengät... pakko on kai ostaa uudet "kaupunkikäyttöön", tosin olen mie pitkävartisilla, liian isoilla Nomadeilla hoitanu kaupunkikeikkojakin, vaikka ne ei niin asiallisen näköiset olekaan. En kai mie muutenkaan ole, tukkakin pitkä ja karvainen. Silleen, vaikka se olis letillä niin katkeilleet, kiharalle vetävät hiuksenpätkät on pörrönä pään ympärillä. Annan varmaan aika puliakallisen vaikutelman.

Laitoin viestin sille lomituspalvelun ihmiselle, kun en oo saanu sitä työsopimuspostia - se sanoi sen kyllä lähettäneensä, eli Posti on syönyt sen. Lupasi laittaa uudet paperit. Yleensähän ne on tulleet tosi nopeasti.

Lauantaiksi luvataan -15°C ja lunta, sunnuntaiksi +2°C ja vesisadetta.

Päivä

Meni jooga ohi, kun olin tiistaissa. Vaikka sentään katsoin eilen Bonesinkin Katsomosta, ja se tulee maanantai-iltana myöhään -en millään olis voinu sitä katsoa, jos olis ollu maanantai. Toisaalta helpommin sujui tyttären kokeessakäyttö, kun ei tarvinnut sumplia joogan kanssa.

Ja mun suunniteltu leipomispäiväkin olis sujunu huonommin. Nyt laitoin eilenillalla nousemaan laittamani pataleivän pataan ja uuniin, tein gluteenittoman pullataikinan pulliksi nousemaan ja ohjeistin kuopuksen (jolla oli kotipäivä) ottamaan padan uunista silloin, kun olin itse hakemassa lukiolaista kotiin ilmeisen kelvokkaasti menneestä ruotsinkokeesta. Samalla hain kuopukselle gefilusmehua, se oksensi pari kertaa yöllä. Oli kuitenkin aamulla ihan pirteä, että en nyt tiedä oliko se tauti vai muu pöpö. Olihan sillä huono olo jo illalla. Tänään sillä on ollu nälkä ja se on syöny yhtä sun toista. Hyvä että syö.

Seuraavaksi pyöritin pellillisen lihapullia paistumaan, tein pizzataikinan nousemaan ja tavalliset - eikun gluteenittomat - pullat sai siirappivesivoitelun ja ruskeaa sokeria päälleen ja pääsi lihapullien jälkeen uuniin. Sitten pizza. Sitten vielä lohkoperunat. Meinasin tehdä tähteeksi jääneestä kaurapuurostakin jotain, mutta jotenkin inspiraatio lopahti. Aloin taas miettiä, että yksin kumminkin joudun syömään kaiken... tulin tyhmä ostaneeksi pizzaankin savukuutioita (kun ne oli halvimpia) ja sehän maistui sitten kuopuksen suussa makkaralle eikä se voinu sitä syödä. Pullista ja leivästä puolet on pakkasessa - tosin lukiolainen tykkäs siitä leivästä, ja mieskin. Ja minä. Sen ohjeen nimi olikin "Mielettömän hyvä pataleipä". Liikaa suolaa mun mielestä, mutta muuten oli kyllä hyvä. Laitoin tuon toisen vinkin mukaan puolet maissijauhoa ja ripauksen kurpitsansiemeniä ja kuorittuja auringonkukansiemeniä. Teen kyllä toistekin! Ihan nimensä veroinen leipä :)  Vaikka kyllä mulla meinas usko loppua, kun piti kumota taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivata... kun se lähes valui pöydältä alas ja nuolijalla kaapimalla sain sitä pidettyä kasassa sen verran, että se sai vähän jauhoja itseensä...

Liikaa suolaa meni lihapulliinkin, mutta kerran niinkin päin. Yleensä mun kaikki teelmät on suolattomia, sitä paitsi perheen mielestä niissä ei ollu liikaa suolaa. Aina sanotaan, että mieluummin liian vähän suolaa kuin liikaa, mutta paha on lihapulliinkaan jälkikäteen suolaa lisätä. Onpa ne aina kauppansa tehneet.

Että olen ihan tyytyväinen siihen, miten sain työvaiheet suunniteltua toistensa lomaan, uuni ei ollut kovinkaan montaa minuuttia tyhjänä. Vaikka ensalkuun kuvittelinkin, että oli tiistai. Ennen pystyi viikonpäivän tarkistamaan puhelimesta, nyt en oo ehtiny etsiä edes kalenteria tuosta uudesta...

Ekan tekstarin kyllä lähetin sillä tänään! Piti kysellä sen työsopimuksen perään, minkä se lomitusihminen lupas jo viikko sitten lähettää mulle, ja yleensä se on tullu tosi nopeasti. Nyt ei oo näkyny, ja työtkin on tehty kohta viikko sitten. 

Talo

 Tämä autiotalo on Nukarilla urheilukentän vieressä, käytiin sitäkin kuvaamassa ja jotenkin se jäi mun sieluun... se tuntui hyvältä talolta. Ystävälliseltä. Näin itteni asumassa siinä, vaikka oikeasti se ei ole tosiaankaan asumiskunnossa päätellen siitä homeen lemusta, mikä rikkinäisestä ikkunasta tuulen mukana tuli.

Pihalla oli jotain lasten lelujakin, jossain sankossa luki "AMIRA". Verkkoaita oli hyvässä kunnossa, se on varmaan ollut jonkinlaisena kesäasuntona jollain vielä 10-15 vuotta sitten. Entisessä navetassa oli polttopuutakin, tosin sisäkatto näytti olevan romahtamassa. Ei me sisälle asti menty, ja talon ulko-ovi olikin lukossa - vaikka alalauta oli kyllä irti.

Tätä ihmettelin kovasti. Navetan seinustalla tuollainen "kuisti", josta ei ollut minkäänlaista luukkua tai ovea sisälle. Päädyn poikkilauta oli n. 1,5m korkealla, ja sen alapuolella oli haalla suljettu ovi tai portti, miksi tuota nyt sanoisi.

Sisäpuolella oli vain möykkyinen maa. En kertakaikkiaan keksinyt, mikä tarkoitus tällä olisi voinut olla.

Googlettelin Nukarin historiaa, mutta netistä ei juuri löydy... mietin, pitäskö tilata seutulainana paikallishistoriateos, vai tulisko asiaa naapurikuntaan, kun se on siellä kirjastossa...

Koski

Epähuomiossa latasin kuvat jo tänne, vaikka mun oli tarkoitus tehdä niistä ennen/jälkeen -parit, eikä niitä enää pysty poistamaan tuolta verkkoalbumista, joten laitan nyt sitten ihan omina kuvinaan nämä.
On siis pakkasen ja lumen aikana ja nyt suojakelin jyllättyä jotakuinkin samat paikat kuvattu.

 Yllä siis Nukarinkoski pakkasen aikana ja alla tilanne näihin aikoihin. 

 Tässä taas kuvapari kohdasta, jossa sillan yläpuolella oleva vesi syöksyy jään alle kauheaan syöveriin pulpahtaakseen sillan toisella puolella ulos. Yläpuolella pakkasen aikaan, alapuolella nyt.

Niin, ihan oikein, vaikka vois kuvitella toisin päin. Ilmeisesti lämpimän ilman johdosta vesi on löytänyt tiensä jään alla, eikä sen enää tarvi pärskyä pinnalla. Kyllä tuolta kolosta kumisi veden ääni, siellä se edelleenkin kulkee vaikkei sitä näy.

 Hieman toisesta kohtaa, yllä pakkasessa, alla suojakelissä. Jälkiä paljon :)

Tämmöstä nyt, on väsy joka ei poistunut ulkoilullakaan. Söin liikaa ja väsyttää vielä enemmän. Ei huvita mikään. Mutta se on ihanaa, ettei se mahatauti ilmeisesti vielä tarttunut. Mahataudillisen lomitetun emännän tytär on kyllä kuopuksen paras kaveri, että sitä kautta se saattaa vielä tulla...

Pihakin on bongattu. Onneksi ei ollu Pihabongausta sillon, kun oli kova pakkanen - lintuja oli niin paljon ja ne oli niin vikkeliä, ettei niitä olis saanu lasketuksi. Mutta nyt huomasin, että kun on useampi ruokapaikka, niin ei pystykään laskemaan kuin osan, kun ei näe niitä muita. Ja muutenkin ne vaan hakee jonkun pähkinän ja lentää katvealueelle puuhun tai puskaan syömään sitä rauhassa. Eli paljon enemmän lintuja oli, mitä sain laskettua ja merkkasin sinne ilmoituskaavakkeeseen, mutta kun ei saa merkitä kuin sen määrän, mikä on yhdellä kertaa näkyvissä. Aamukävelyllä näin ~40 -päisen naakkaparven, mutta sehän hajos aamulentonsa jälkeen pikkujoukoiksi, jotka syöksähteli mustina liidokkeina sinnetänne. En tiedä mikä niitä niin lennätytti ympäriinsä. Ruokapöytää ne ei ehtineet tutkimaan, mutta merkkasin yhdeksän bongatuksi.

Villi

Käytiin katsomassa taas Nukarinkoskea, miltä se näytti suojakelien jälkeen. Romahdellut oli jääkansi ja vesi alhaalla. Saukon ja minkin jälkiä oli, ja jälkimmäisen näin kurkkivankin sieltä jäälohkareiden seasta. Hirveellä tsuumauksella sain jonkinlaisen otoksen siitä.

 Ilveskin oli jossain vaiheessa tallustellut siellä, vaikka asutustakin on ympärillä. Siellä ei kande pitää kissoja vapaana... vaikka eihän missään. Niin, luulen että tuo on ilveksen jälki, en tosiaankaan ole ekspertti ja olihan tuo jo aika vanhakin. Jäljet äkkiä "sulaa" kun on plussakeli, mutta on tuossa luonteenomainen kantapään ja karvojen jälkikin.

Mahaa kipristää nyt kyllä, ei tee mieli syödä niitä juustonaksujakaan, vaikka ostin. Puolikkaan suklaalevyn kyllä vedin, semmosen satarammasen, kuopus söi toisen puolikkaan. Tai melkein... mutta enpä totisesti ihmettelis, jos pitäs yöllä nousta yrjöään. Tai sitten se on psykosomaattista, kun pelkään ja ennakoin saavani sen mahataudin.

Palelenkin. Mies - joka oli tosi viluinen ennenkuin lopetti tupakanpolton (tai se itse sanoo, ettei lopettanut: ei vain polta enää) - sanoikin tänään että musta on tullu kummallisen paleleva nykyään. Kun tosiaan joskus käytin koiriakin aamupisulenkillä teepaitasillani, vaikka oli neljä astetta pakkasta ja aina tuntui olevan kuuma... nyt ei tahdo tarjeta huoneenlämpötilassakaan, saati ulkona. Vaikka sielläkin on lämpöasteita ja mulla kunnolla päällä eikä vain teepaitaa. Kilpirauhasarvot on mitattu mun mielestä parisen vuotta sitten, ja ne oli ookoo - sehän voi aiheuttaa palelua, jos ne on pielessä. Ja laihuus sekä syömättömyys, mutta niistäkään mulla ei oo kyse.

Puhelin

Ruusut alkaa päästä vapauteen jään sisältä.

Mutta onneksi on kahden päivän työputki takana, onneksi en lupautunut sen pidempään... huomasin että olen tosi herkästi hermostuva ja kirosanoja päästelevä, ja silloin on aika pitää taukoa. Etenkin, kun elävien olentojen kanssa tekee töitä. Olen oppinut, että tämä tauti oireilee mm. raivokohtauksina. 

Toisen taudin ehkä sain mukaani sieltä... miehän paikkasin lomittajaa, joka sairastui mahatautiin, ja myös tilan emäntä (joka kävi navetalla hoitamassa ne asiat, joita minä en pystynyt kun en osaa sitä tietokonelypsyä ja piti olla tarkkana, että antibioottimaidot menee oikeaan osoitteeseen eli viemäriin) oksensi toissayön. Eli on mahdollista, että minä oksennan ensiyön tai sitä seuraavan. Eilen jo mietin, että jos ostaisin ison pussin juustonaksuja ja vetäisin sen ja sitten tulis mahatauti, niin tulis inho juustonaksuja kohtaan eikä tarttis niitä enää ikinä syödä. Ehkä vois vielä vuorotella suklaan kanssa, niin mulla ei olis enää mitään paheita kun inhoaisin suklaatakin. Onneksi en ostanut, kun ei se vielä tullut. 

Ennen seiskaa herättyäni läksin heti koirien kanssa pienelle aamukävelylle, kun ei ne raukat ole saaneet liikuntaakaan. Ensin oli pakkasia liikaa, sitten kun oli hyvät ilmat, niin mie olin töissä enkä jaksanu lenkkeillä, sitten tuli vesisateet ja työtäkin taas ja väsyä. Tänään oli tuulista, mutta muuten hyvä ilma. Ja onneksi tulin katsoneeksi ulos ja lämpömittariin ennen lähtöä, ja älysin laittaa liukuesteet kenkiin. Silti liukastelin jo pihalla ja kirosin, että mitä hiton liukuesteitä nämä tämmöset on, kun ei estä liukumista - olin laittanu toisen niin, että nastat olikin kenkään päin :) eihän se ihme ole, että luistaa! Mutta käännöksen jälkeen olikin hyvä rouskutella menemään. Päivällä pidemmälle. 

Mutta siitä puhelimesta mun piti. Taannoin dna:n asiakaspalvelija lähestyi mua jokavuotiseen tapaansa, kun mulla on ollu semmonen määräaikainen puhelinliittymä siinä mielessä, että sen hinnoittelu on ollu voimassa aina vuoden kerrallaan. Se on muuttunu moneen kertaan erinimiseksi, joku Onni se nyt viimemmäksi oli. Nyt kuulemma eivät enää myy semmosia liittymiä, joihin ei kuulu netinkäyttöoikeus, joten sen mielestä mun oli aika päivittää puhelinkin nykyaikaan. Niin se sitten myi mulle halpismallin älykännykän. Hyvä etten itkua vääntäny, kun pitää luopua tuosta ihanasta vanhasta sinisestä, vaikka ei se niin kovin vanha edes ole. Mutta kun kerran sain uuden sim-kortinkin, niin vanha jäi vanhaan puhelimeen ja se on ihan entisellään, ei kuollutkaan :) Paitsi että eihän sillä tietenkään voi soittaa tai tekstailla, mutta muistutukset toimii - ja siinä tarkoituksessahan se tärkein mulle on ollukin. En ole vielä katsonut, minkälainen muistutustoiminto tuossa uudessa on. Se mua harmittaa, kun tuosta puhelimesta ei voi siirtää kuvia muutaku bluetoothilla (ei ole mitään paikkaa johdolle) ja se ei toimi ilmeisestikään. Ei saa millään laitteella yhteyttä siihen. Ainoa mikä toimi, oli lähettää siitä kuva toiseen puhelimeen, jolta sai ladattua koneelle, mutta nythän sitäkään ei voi enää tehdä. Muutamia mukavia lehmäkuvia siellä oli. Tai on. 

Omanlaisensa ihmettely oli siinä liittymänvaihdossakin; aktivoin sen netin kautta ja sen piti silleen käydä nopeastikin, vaan useampi päivä siinä vierähti. Sitten tuli viesti, että vanha lakkaa ja uusi otetaan käyttöön klo 15.33. Todella eksakti aika. No, neljän maissa katsoin, eikä ollu siirtyny. Illalla viimein oli mykistyny vanha puhelin (joo, piti sitten pitää molemmat puhelimet mukana töissä varmuuden vuoksi...) ja kun uudelleenkäynnistin uuden puhelimen, tuli siihen liittymä voimaan. Ensin (kun ei noin vain tullut käyttöön) tietysti ihmettelin, että joo, nyt ei voi kummallakaan soittaa :) No, tuli viesti, että kohta saat viesteillä asetukset puhelimeesi, tallenna ne. Eikä mitään enää sen jälkeen. Miksi lähettää tuollainen viesti, jos ei kuitenkaan tule mitään asetuksia?

Eilen videoin puhelimella, kun maitovasikka ihmetteli vesiastiaa, johon vaihdoin veden ja laitoin lämpimänhaaleaa vettä. En kyllä ole vielä sisäistänyt sitä mallia, että kaikki maailman asiat pitää filmata, ja ehdin aikani ihastelemaan sitä ihan vain omin silmin, ennenkuin älysin älykännykkäni kaivaa käteen. Ja sittenkin kesti aikansa, ennenkuin älysin panna kameran valon päälle.

En oikein vielä osaa kunnon kuvia ottaa, tässä yksi harjoituskuva ilman salamaa hämärässä sisällä:

Toinen koira tuli photobomberiksi siihen alareunaan :)

Edit: ruutukaappaus vasikan vedenlutrausvideosta:

...sillä on kirjava kieli :)