tiistai 17. tammikuuta 2017

Raivoa, verta ja lintuja

Riistakamera tuottaa lähinnä tyhjiä ruutuja. Tai siis sellaisia, missä ei ole mitään minkä takia olis voinu kuvitella kuvan otetun. Tässäkin koiran on pitänyt oikein pysähtyä poseeraamaan, että on kuvaan päässyt. Muutama kuva miehestä, joka tekee lumitöitä ja yöllä taas on käynyt se kissa. Kameran pitäs ottaa se kuva sekunnissa, mutta oon mitannut, että vähintään kolme sekuntia menee, ennenkuin kuva otetaan. Mittasin silleen, että menin kameran eteen ja nostin sekunnin välein sormen ylös, kolme sormea oli kuvassa pystyssä. Ja miten kaukaa se liiketunnistin sitten ottaa, voi olla ettei kaikki liike mahdu kameraan. Säädöt on asianmukaiset, mutta kaikkea ei edes pysty säätämään.

Tänään heräsin ihan väärällä jalalla! Ensinnä unta häiritsi outo korvajuttu, mikä mulle on viime aikoina tullu. En muista, olenko tänne sitä valittanut - ihme, jos en - mutta kuin joku tökkis tärykalvoa, tai kuin paine lievästi vaihtelisi omia aikojaan, tai kuin olis elohiiri jossain lihaksessa, joka nykii sitä. Eihän siellä mitään lihaksia oo. Semmosta kumahtelua tai humahtelua, joka on todella ärsyttävää ja aamulla se rikkoi mun unta. Sain sen hiljeneen sillä, että panin nyrkin korvan ja tyynyn väliin, mutta sehän tiesi sitten sitä, että nyrkki puutui ja herättyäni oli pitkän aikaa puoli päätäkin kumman tuntuinen. Ei se kyllä hyvää tee semmonenkaan nukkuminen.

Kaikenlaisia kummia ärsyttäviä kehollisia juttuja mulla, niinku se mysteerinen selkävaivakin, joka aina joskus tulee. Varmaan hermosto vetelee viimeisiään.

Alakerrassa heti osu silmä tiskipöydän kaaokseen - tiskikoneessa puhtaat astiat, joihin kukaan ei ollu kajonnu. Kun tyhjensin niitä kaappeihin, niin muovirasiahyllyn kamat meinas kaatua päälle ja kulho-ja vuokakaapin ovi ei mahtunut kiinni. Vessanovea avatessa se otti kiinni kenkiin, joita eteisen lattialla lojui, kun ei ne mahdu muuallekaan. Laitoin lämmittimen päälle pukemaan mennessäni, ja kun se on niin keskellä kun ei mahdu muuallekaan, jalka osui siihen ja se närkästyi ja sammui. Vituttaa niin välillä tää jumalaton tilanahtaus! Ja se kun koko ajan on joku typerä vaiva, joka on niin turha ja pieni, ettei siitä voi ees valittaa muutaku blogissa, mutta niin ärsyttävä että estää nukkumasta ja häiritsee keskittymistä ja kiristää pinnaa.

Varasin katsastusajan autolle, epäilen ettei mene läpi. Niitä ääniä kuuluu... Kävin eilen verenluovutuksessa, hemoglobiini 145 ja hoitaja kysy onko mulla rautatabletteja. Sanoin, että on, mutten oo syöny - en  huomannu kysyä eikö tuo nyt riitä, vai oliko kyse siitä ettei tartte syyä, jos olenkin syönyt. No otin mie yhen eilenillalla ihan vaan toipumisen edistämiseksi.

Ajattelin osallistua BirdLifen 100 lintulajia -haasteeseen. Johan mulla onkin melkein viidennes koossa, kun lappuun on ruksattu 18 :)

13 kommenttia:

  1. Joskus harmittaa kun on liikaa tilaa ja siivoamista, mutta nyt en sano mitään...

    Argh, nuo vanhat autot :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie lohduttaudun ajatuksella, että rikastun ja ostan asunnokseni vanhan pienen kirkon, josta poistan kaikki penkit ja nautin siitä, kun on tilaa :) huonekorkeuttakin useampi metri.

      Poista
  2. Minuaki hermostuttaa välillä ahtaus, sitten taas muistaa miks on ahasta!
    Mie hyppäsin yöllä palovarottimen kimppuun, kun ärsytti pip-pip-pip :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollu ihmeen hyvät patterit varottimissa, ei oo aikoihin kumpikaan pippaillu. Kohta jo luulis.

      No, meillä ahdasta on kun neljän aikuisenkokoisen ihmisen asuntona on 48 virallista neliötä (vintissä epävirallisia neliöitä, kun liian matalaa tilaa) - ei se tuntunu sillon, ku lapset oli pieniä, mutta nyt kun kaikkien kengät ja vaatteetkin on aikuisten kokoa - ja naisilla niitä aina pitää olla - niin kyllä ne kummasti vie tilaa varsinkin näin talvella.

      Ja tällasissa asunnoissa ne on ennen kasvattanu monipäisiä lapsilaumoja. Sillon tosin ei varmaan kaikille ollu omia kenkiä, talvitakeista puhumattakaan.

      Poista
    2. Siis tää ei oo todellista! Just tänään alkoi vintin varoitin pippailla, vaihdoin siihen patterit :)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen haaste tuo 100 lintulajia, kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on näitä Suomi 100v. -juttuja, ihan hauska haaste!

      Poista
  4. Tulin pitkästä aikaa käymään täälläkin, oon ollu jotenkin niin lamaannuksissa marraskuusta lähtien. Nyt koitan repiä itteeni vähän aktiivisemmaksi, kun pitäis aloittaa työtkin ensi kuussa. (jee sille, vaikka ahdistus on toki saanut tapettua sitäkin...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootko saanu jotain muitakin töitä, vai kuvaatko?

      Ahdistus kyllä lamaannuttaa, siitä olis hyvä päästä eroon...

      Poista
  5. Sain samaa työtä mitä oon täällä ennenkin tehnyt eli kopiointia, tulostusta, skannausta jne. Se on ihan kivaa hommaa, mutta asiakkaiden odotus on puuduttavaa ja se mua ahdistaa ennakkoon, vaikka ei sais murehtia tulevaa etukäteen.En kesta hiljaisia hetkiä. Ahdistushommeleita taas. Miten tän aivokemian sais nyt kuntoon? Argh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku stressilelu käyttöön odotuksen ajaksi? Käsityö? Värityshomma?

      Poista
  6. Mulla on villasukat viimeistä vaille valmiit, en pysty tekemään 5 min pidempään. Sama värityshommeleiden kanssa. Mut nyt oon onnistuneesti istunu koko päivän tässä pöydän vieressä ja aikakin on kummasti kulunut. Murehdin taas jo etukäteen, mut ei tää varmaan huomenna enää toimi, heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa mullakin on nyt sellanen vaihe, että ei vaan jaksa kauaa tehdä käsityötä. Tietsikalla roikkuminen ja lukeminen jotenkuten menee...

      Poista