maanantai 30. tammikuuta 2017

Erinäisistä ruuista

Pihabongaus. Lauantaina päivittelin samaa, mitä usein ennenkin; kun pitäs lintuja laskea, niitä ei näy. Vaikka oikein etukäteen tarkkailin, milloin on paras kellonaika niitä laskea, niin juuri lauantaina ne sitten loisti poissaolollaan, vaikka oli pähkinöitäkin tarjolla. Mikä siinä sitten lienee, ettei ruoka kelpaa. Pähkinärasvatanko kelpaa, ja siinähän ne vähät sitten pyöri. Lauantaina kävi käpytikkakin sitä hakkaamassa, ja oon ihmetelly, missä pikkuvarpusen kaverit on, kun se yksin siinä on ollu. Sunnuntaina se toikin sitten viisi kaveriaan mukanaan, ja 100 lintua -haasteeseenkin sain yhden ruksin lisää, kun kuusitiainen piipahti. Luultavasti niitä oli kaksi, mutta kun en ollut varma, laskin vain yhden. Sunnuntain saldo oli parempi, niin ilmoitin sitten sen sinne viralliselle tulossivulle.

Töyhtötiainen on kyllä semmonen, mikä saa aina hymyn huulille...

Harakka saa tulla kans. Tässä oli muutaman päivän aika, ettei niitä näkyny missään, mutta jos ne on jossain käyneet niin nyt ne on tullu takaisin. Neljä niistä ainakin. Kyllä niille leivänpalat kelpaa, ja tietty ne pähkinät. Kauroja eivät ole enää syöneet, tosin nyt onkin kuorimatonta. Se on kyllä kumma, ettei ne kuoritut auringonkukanjyvätkään kelpaa ees harakalle. Ja närheä ei ole näkynyt koko talvena.

Miehen on diagnosoitu nyt sairastavan punajäkälää etuliitteellä, jota en muista. Epäspesifinen on sana, mikä mulle tulee mieleen ja tarkoittaa jotain sinnepäin, mutta ei ollu se sana. Nää sanaset kun on mulla ihan hukassa välillä... voi hyvänen aika, kun kohta joudun varmaan jo holhouksenalaiseksi kun pää ei toimi. Perheen kanssa nyt vielä pystyy kommunikoimaan jotenkin, kun ne tuntee minut ja toisinaan täydentää mun puheeseen niitä unohtuneita tai väärinsanottuja kohtia, mutta kun vieraamman kanssa puhuu, hävettää välillä ihan kybällä kun puhe on ihme solkotusta. (2 virkkeessä 6 kun-sanaa!) No ei se nyt ihan sekavaa ole, mutta toisinaan on ilmituotava se tosiseikka, että unohdan sanoja. Pyydettävä anteeksiantoa.

Tyttö halus aamulla, että vien sen kouluun, kun sen ainoo kaveri on reissussa. Ei se uskaltanu syömäänkään sen takia, kun se vain ei yksin mee syömään, ja sit se olis halunnu mennä koulusta suoraa sen epäilyttävän poikakaverinsa kanssa hengaileen, mutta mie olin tiukkana ja sanoin, että kotona pitää käydä syömässä ensin. Ei hänen mielestään mitenkään kuulunu asiaan se, että se ei oo syöny koulussa mitään, mutta taipui kuitenkin. Äideille kun tuppaa olemaan tärkeä asia se, että lapsi on saanut ruokaa.

Mulle taas näköjään ruoka tekee huonoa, on sitä ylävatsakipua. Närästi, ja kun otin Samarinin, tuli palleakipu. Möykky siellä kipuilee. Oli jo eilen närästelyä, mitä mulla ei normaalisti ole.

En tiedä johtuiko tuommoisten syömisestä. Gluteenittomia tosin, mutta olen ollut huomaavinani että tuore leipä ja pullakin tekee mahakipua, vaikka olis vehnätöntä. Mietin noita sämpyläkökköjä pellille latoessani, että en kyllä välitä yhtään estetiikasta, kun itelle teen ruokaa tai leivon, vaikka silmänruoka ilahduttais mieltäkin.

Tänään ehkä käytetään mun kotteroni jälkitarkastuksessa, josko menis läpi.

7 kommenttia:

  1. Odottelin minäkin bongatessa melkein vartin ennen kuin lintuja alkoi tulla. Siirsin sitten aloitusaikaa sillä vartilla :)

    On ne itse leivotut kumminkin paremman makuisia, vaikka ehkä ei niin kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on linnunruuat talon nurkan molemmin puolin, niin sain hypätä ikkunasta toiseen niitä kytätessä. Kattelin kyllä silleen, että jos ne pyrstikset pyrähtää siihen ni voisin keskellä päivääkin ottaa tunnin, mutta ei näkyny. Tikka kävi taas tänään.

      Juu, mitä gluteenittomiin tulee, niin omat on ehdottomasti parempia! Kaupan gltn leipä on karseaa.

      Poista
  2. Toivon niin, että sun autosi läpäisee katsastuksen, oot sä niin paljon siihen nyt joutunut satsaamaan. Sama on mulla eessä keväämmällä ja pelottaa kun nyt tulee kilometrejä ihan eri tahtiin kun mulla tuli. Kuluvia osia on vaihdettava, sen tiedän ja mitähän muuta sitten lie...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni se läpi, vaikka vieläkään ei jarrut ollu ihan tasapainossa. Ja töötti ei toimi vieläkään.
      Kuluvat osat kuluu, se on totta. Pakoputki on ollu rikki melkein joka autossa, mikä tähän taloon on ostettu - tai ainakin menny rikki hetikohta. Iskarit ja muut varsinkin eturenkaiden tienoilla olevat releet. Jarrupalat ja -levyt. Mutta sitikka ei onneksi kovin ruostu, kun sen kori on sinkitty.

      Poista
    2. Sama vissiin Pösöissä, jos en ihan väärässä ole. Ruoste ei vaivaa mutta yhtä sun toista tuosta on fiksattava ennen kun vien sen leimalle.

      Hyvä, että sulla meni läpi!!!

      Poista
  3. Ihan hyvän näkösiä leipomuksia :) Mullaki hukkuu sanat johonki ja jotenki oon vielä huumorilla pärjänny sen kans.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumorilla sitä pitäs yrittää mennä, mutta joskus turhauttaakin ja melkein itkettää, kun ei saa sanotuksi asiaa, jossa on ihan tosissaan, ja toiset nauraa...

      Poista