Villi luonto

Tällanen kaunotar hiippaili täällä keskellä päivää. Mikä lie säikäyttänyt liikkeelle, ja mihin lie menossa. Ei se erityisen paniikissa näyttänyt olevan, mutta yksin ja hieman eksyksissä kyllä. Luulin ensin, että joku iso irtokoira, en oo ennen sorkkaeläimiä ikkunasta katellu... paitsi sillon vuosia sitten ne kaksi hirveä meni, mutta ne oli kyllä paniikissa.

Ja sääennuste kyllä on muuttunut hieman myötämielisemmäksi mejän juhlia silmälläpitäen, mutta häilyy edelleen. Vieraista en sit tiiä, ketä tulee ja tuleeko. Tytön liki kaksimetrinen poikakaveri vielä pidemmän pikkuveljensä kera, ja nuorinkin veljessarjasta ehkä tulee, mutta se ei oo vielä ihan niin pitkä... tänne, missä lyhyemmätkin jo teloo päänsä kulkiessaan. Ei me syyttä haluttu ulkoilmajuhlia, pihalla on katto korkeella :) Stressaan varmaan taas turhasta, ja mies kans...

Ollaan siivottu kaatopaikka, joka sijaitsi mejän kuistilla. En älynny ottaa ennen- kuvaa, kun se oli todella hirveä. Ja nyt se on ihana, varsinkin aamu- ja ilta-auringossa, kun paistaa sinne sisään. On se lattia vähän vino ja maalit hilseilee ja lattiaan ovimaton molemmille puolille pinttyny jotain, en tiedä mitä, joka ei lähde pesussa, mutta silti se on ihana. Ja kyllä me sitä monta päivää siivottiinkin. Kävin aamukahviani juomassa siellä tänään. Mies on monta päivää tuuppinut meitä (ollaan esikoisen kanssa täällä päivät kotosalla) "raivaamaan" täällä sisälläkin, ja mie en ainakaan osaa. Osaan tyhjentää kaatopaikan kuistilta, kun on paikka minne sitä tyhjentää, osaan pestä seinät, lattiat, katot ja ikkunat, mutta en osaa siivota sisällä kun en tiedä toisten (tai omistakaan) tavaroista, onko ne roskia vai mitä niille tekis.

Mun siivous on sitä, että pyörin ympyrää joku roina kädessä enkä tiedä mitä sille tekisin. Esikoinen osaa paremmin, ja mieshän taas on sellanen että se tuuppii kaiken tavaran umpimähkään jonnekin kaappiin tai laatikkoon, ja vaikka sillä keinoin saakin nopeasti siistiä, se on sellasta sarjakuvasiisteyttä; kun avaa kaapin, tavarat vyöryy päälle. Melkein. Tai sit jos tarttee jotain, joutuu purkamaan kaapin jos toisenkin, että edes pääsee katsomaan, onko se kaivattu tavara siellä. Jos ei ole, niin latoo sit vaan tavaran takaisin ja siirtyy seuraavalle kaapille. Sen sijaan, että ottais sen jutun siitä, missä sitä on pidetty, mutta missä se ei saa olla jos "raivataan" paikat. Onhan se tietysti totta, että se vitamiinipurkki kaikkine pöydälläpidettävine kavereineen tuo epäsiisteyden vaikutelmaa.

Kyllä on kasvu ottanut spurtin tuolla pihalla, kun on ollu lämmintä. Tänään piti sataakin, vaan ei oo näkyny ja sitten pisaratkin hävis sääennusteesta. Mukava kävelylenkki koirien kanssa, linnut laulaa niin ihanasti - nyt on vuoden paras aika! Ainoo että pelottaa käärmeet mettässä...