Sairaalareissu, tatska ja ainaista rahanmenoa

No, kai me tässä toistaiseksi voidaan asua. Pankki lupas että saadaan maksaa osamaksulla se remontti, jonka hinta siis lisääntyi enemmän kuin tuplasti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että asia siis jollain tavalla järjestyy, mutta järjestymisestä saa maksaa kyllä hitosti. Mie en varmaan edes elä niin kauaa, että kaikki nää velat on maksettu. Verovirasto toki muisti 660 euron lahjaverolla myös, mutta sehän oli odotettavissa. Ja kaksi pakkoa maailmassa on; maksaa verot sekä kuolla.

Tän kaiken jälkeen sitä kyllä arvostaa tätä pientä, ahdasta, pölyistä loukkoa ihan eri tavalla. Eikä rahanmeno tähän jää, jotenkin pitää vielä saada jätelain mukainen jätevesijärjestelmä jos kunta ei vedä tuota vesi- ja viemärijohtoa tuosta naapurista meille. Maksaahan sekin tietysti, mutta olishan se parempi niin, kuin että maksetaan ensin tonneja siitä, että jätevedet saadaan asianmukaiseen malliin ja sitten parin vuoden päästä toisia tonneja siitä, kun ne johdot vedetään tänne asti tuo viimeinen sata metriä. Kun luulen, että jos se vedetään, siihen on pakko liittyä, ainakin tuolla kylällä kun yhtä taloa myytiin, siinä kaupassa oli semmonen ehto että on liityttävä.

Ikkunoille pitää jossain vaiheessa tehdä jotain, ja luultavasti putkistolle myös. Kun petrooli loppuu, nousee lämmityskustannukset eli sähkölaskut etenkin talvella tulee olemaan jättisuuria, ne on jo nyt satasia kuussa, vaikka on lisälämmittimiä kaksin kappalein. Uunia toki voi ruveta taas käyttämään, mutta ei ennen kuin sitä on joku ammattilainen käynyt katsomassa, että onko se turvallinen. Hormi myös. Eikä se puukaan ole ilmaista. Kalliiksi tulee asuminen.

Olenkin sitä mieltä, että ainakin sitten, kun lapset lähtee omilleen asuun, pitäs myydä tämä. En toki halua hätyyttää lapsia, mutta ei niillä tunnu olevan mikään kiire poiskaan... ilmeisesti kotona on kumminkin hyvä asua ja olla. Harvoin meillä esimerkiksi tosissaan riidellään, kun se joillakin tuntuu olevan jokapäiväistä. Mulla ja miehellä on joskus erimielisyyksiä, ja tyttäret kinastelee jostain vaatteen lainaamisesta.

Kuopus oli eilisen päivän kaverinsa kanssa Kouvolassa kuvaamassa junia, ja sitä oli pyörryttäny ja oksettanu etenkin kotimatkalla ja sit kotona sen henkeäkin alkoi ahdistaa, ja vein päivystykseen. Nestehukka. Olivat tietty siellä SolarSoundissakin olleet juomatta, että ei tartte lähtee lavan edestä pissalle, ja sitten kuvausreissulla jääny syöminen ja juominen melkeen kokonaan. Verenpaine oli 84/47, mutta sain sen kuitenkin kotiin, vaikka ensin meinasivat että pitää lähtee viemään keskussairaalaan tarkkailtavaksi. Juottaa piti vaan kovasti. Päivystys oli just kohta loppumassa ja saatiin tosi nopeeta palvelua - tyttö sai sängyn alleen ja monitoroinnin päälle (happisaturaatio, respiraatio, ekg) ja reilun tunnin päästä oltiin taas kotona. Verikokeissa oli kaikki hyvin. Toki ne uteli moneen kertaan alkoholi- ja huumeasioista, ne lienee aika yleisiä syitä miksi nuori tulee tokkurassa päivystykseen.

Sillä on ollu pyörrytystä aika usein viime aikoina, täytyy kai kattoa että se juo tarpeeksi. Ei siinä oo ollu ennen mitään ongelmaa, vaikka syömisten kans kyllä on.

Esikoinen lähtee tänään puolestaan hakemaan tatuointia itelleen. Tatuointikielto oli siihen asti, kun täyttää 18, ja nyt se on saavutettu. On se tutkinut asioita ja vertaillut tatuoijien kädenjälkiä eikä valkannut vaan halvinta, että toiveita on saada asiallinen leimakin. Toisin kuin yhdellä tutullaan, joka otti kauhean tatskan ulkomailla... ison ja ruman. Nuori ihminen saa hävetä sitä lopun ikäänsä, jos ei sit poistata joskus, ja siinäkin on varmasti kova homma. Tytär on suunnitellu itelleen kyllä vaan pientä.