lauantai 29. heinäkuuta 2017

Perse edellä sitten, kun ilo ei kerran käy.

Sen kerran, kun uskallan laittaa oikein otsikkoon iloa ja positiivisuutta, niin lyödään takaisin oikein kunnolla. Että älä unta nää, että sulle mitään iloa tässä tarjoiltais. Kehtaatkin, omahyväinen paskiainen, kuvitella muka selviäväsi tästä. Ja vielä "ilolla".

Tiedättekö sen "Apinan käsi" -tarinan? En löytänyt pikaisella googlauksella, mutta suurpiirteisesti se menee niin, että mies saa jostain apinan käden, jonka haltijalla on mahdollisuus toteuttaa kolme toivetta. Se toivoo ekaksi, että saisi jostain xxx määrän rahaa, jolla kuitata joku kiinteistövero, ja sit sen poika kuolee onnettomuudessa, ja henkivakuutus on just sen xxx verran. Mies suree kovin ja toivoo, että saisi pojan takaisin, ja sit keskiyöllä tai jotain kuuluu koputus ovelta kun poika on haudan takaa tulossa takaisin jonain zombiena. Ja sillä hetkellä miehen vaimo riistää apinan käden itelleen ja toivoo edellisen toiveen pois.

Minun mummo aikanaan toivoi kovasti saavansa miehekseen minun papan, oikein Jumalalta rukoili sen saavansa. Ja sitten sen elämä oli surkeaa mokoman alkoholisoituneen, vittumaisen äijän rinnalla.

Mie en ole taikauskoinen enkä muutenkaan usko mihinkään hömppään (horoskoopit, ennustukset yms.) mutta mielen voimaan uskon, tyyliin itsesuggestio. Sanotaan, että ajatuksen tasollakin pitäisi pyrkiä kohti tavoitetta - kun ajattelee asioita, joita toivoo, niin kuulemma erinäiset elämän ratkaisutkin sitten vie kohti sitä tavoitetta.

Aarrekartta, joka mullakin on vaiheessa, mihin pitäs kerätä hyviä ja ilahduttavia asioita ja niitä haaveita, joita kohti pyrkii.

Viime talvena olin lopen kyllästynyt tähän ahtaaseen, tunkkaiseen, pölyiseen kämppään, johon ei edes siivous tehonnut (enkä edes jaksa - kun tietää ettei se missään näy, kun ei ole mitään paikkaa mihin rojut raivata piiloon, enkä usein jaksa vaikkei niin olisikaan) ja toivoin, että joskus olis avarampi asunto.

No, nyt kajastelee sitten arvaamattoman lähellä se muutto avarampaan asuntoon. Ei sitä nyt vielä tiedä, korjauksesta on tulossa suunnitelma, josta kattofirma tekee hinta-arvion, ja jos jotenkin saadaan kikkailtua rahaa sen maksamiseen, niin se korjataan, muussa tapauksessa pitää jättää talo vain lahoamaan näille sijoilleen ja muuttaa pois. Neljännes katosta on revitty auki, pressu on siinä päällä tuumaustauon ajan.

En mie halunnu, että se näin tapahtuis. Mutta tapahtuu mikä tapahtuu, ja sen kanssa on elettävä. Ja se siitä toivomisesta ja tavoiteasiasta. Palaan takaisin pessimismiin ja pahimman mahdollisen skenarion odottamiseen. Kun on valmiiksi alimmalla oksalla, ei putoa korkealta. Ellei satu olemaan talousmetsässä kasvavan männyn alimmalla oksalla.

Tällasen katon alla me ollaan asuttu. Saman näköinen se on kaikkialta, mutta tuo kohta oli ekana romahtanut.

Eilen leivoin, että saan ajatuksia välillä vähän muualle, ja kerrankin, nyt kun sitä ei ole kukaan katsomassa, mun leipomukset oli lähes täydellisiä! Laitoin mustikkapiirakkapohjaan nesteeksi pakastemustikoista valunutta mehua (niin, käytän niitä pois sieltä, kun uudet on metsässä poimimista vaille vaikka ei niitä tuohon pakastimeen kannata ees kerätä) ja taikina oli niin hyvää että olis tehny mieli siltään syödä, vaikka kovin kaunistahan se ei ollu. Miten se onkin aina parempaa raakana kuin paistettuna? Ahneempi koira sit loppuillan vahti jäähtyviä piirakoita ja vaati osuutta itselleen. Tai luultavasti kaikkea.



Mutta yön nukuin paremmin kuin pitkään aikaan! En muista edes heräilleeni ennenkuin aamulla. Mietin nousenko, mutta nukahdin uudelleen. Tänään pitäs keksiä sit jotain muuta, millä saada ajatukset pois hedelmättömästä pyörimisestä ahdistavan asian ympärillä.

Sadetta luvattu taas, mutta niin vain vein pyykit ulos kuivuun eikä oo satanu. Sadetutkassa ei ees näy missään täällä sadetta. Sama juttu Seinäjoella, festarikävijät on varustautunu sateeseen kun luvattiin rankkaakin sadetta melkein koko illaksi, mutta koko saldo oli noin 10 minuuttia pientä ripeksintää. Jostain luin, että meteorologin painajainen tämmönen sää, kun sataa ja paistaa ja ukkostaa vuorotellen yhen päivän aikana. Niinpä. (Kolme minuuttia tän julkaisemisen jälkeen tuli päivitetty ennuste, johon sade oli korvattu puolipilvisellä)

10 kommenttia:

  1. On kyllä aika hurjan näköinen tuo katto :-(

    Koita tosiaan saada ajatuksia pois, lenkkeile koirien kanssa tai jotain... Tuo mielen voima on jännä juttu, välillä mäkin siihen uskon, mutta sitten taas lyö realiteetit vasten naamaa. Niin kun nyt sulla. Toivon, että rahoitus kuitenkin järjestyisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei uskalla toivoakaan enää mitään. Jos toivoo rahaa niin joku perheen tapaturmavakuutettu vielä kuolee.

      Kuorittu katto vasta kauhealta näyttikin... se olis kohta romahtanu mejän vinttihuoneeseen.

      Poista
  2. Hyvännäköinen piirakka. Täällä ei ole mustikat vielä kypsiä.

    Uskon siihen, että kun ajatukset ja koko mieli suuntautuu johonkin, niin se asia voittaa alaa elämässä. Vaikeina aikoina olen sen ihan käytännössä huomannut. Olen myös päiväkirjaa pitämällä saanut ajatukset pois hankalista asioista. Eikä kahta jänistä voi ajaa yhtaikaa, on valittava suunta.

    Katon kanssa on turha jossitella, se menee niin kuin on mennäkseen. Toivon totisesti, että saatte jäädä siihen asumaan vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä epävarmuus vaan syö naista. Jossitteluun sortuu kun itekseen täällä miettii.

      Kävin uimassa ja koirien kans lenkillä kattelin tienvarren kasveja ja nimesin niitä ja oon lukenu kirjaa - säästeliäästi, kun vasta ylihuomenna pääsee kirjastoon. Vaikka olishan noita lukemattomia kirjoja jossain itelläkin... ja telkkarissa on muutama katsomaton osa erinäisiä sarjoja. Kyllä tää tästä.

      Poista
  3. Makoisan näkösiä piirakoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen on jo syöty. Paitsi panin vähän pakkaseen siitä, kun aattelin etten jaksa kaikkea... olisin varmaan jaksanuki...

      Poista
  4. Herkullisen näköinen piirakka!
    Tämä postaus ei mielestäni ollut pessimistinen, jotenkin tunnut rauhalliselta. Joskus ei vaan voi muuta kuin ottaa ikävät asiat tyyliin 'niin se vain on'. Se menee niinkuin sen pitääkin mennä, et oikein voi asialle mitään. Olette asian eteen tehnyt voitavanne. Eihän sitä tiedä mitä tapahtuu! Jotain kivaa voi olla tulossa kuitenkin! Toki toivon minäkin, että saisitte jäädä tuohon kotiin.

    Aarrekarta! Mun pitäs tehdä semmonen!
    Jaksamisia sinulle. Upeaa, että jaksat tehdä asioita, mitkä vievät synkät ajatukset mukavampiin sellaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteen väliin mieki keräsin lehtileikkeitä sitä varten, mutta sitten sekin vaan jäi...
      On sellanen luovuttanut olo tuon katon suhteen. Ei enää jaksa. Paitsi viimeyönäkin valvoin kauan, ja aina ajatukset vaan kiertyi siihen.

      Poista
  5. Vaikka aina sanotaan, ettei raha tuo onnea, niin tottahan se on, mutta pirun paljon se helpottaa elämää, kaikin tavoin. Kaikki pyörii rahan ympärillä. Toivon totisesti, sydämen pohjasta, että saatte jäädä kotiinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uutiset vain on toinen toistaan huonompia...

      Poista