lauantai 13. lokakuuta 2018

Tämä syksy

Hanhet muutti. Hienoina, pitkinä ja monipolvisina nauhoina lensivät, ja pitivät rauhallisia lentoääniä.

 Sitten jotain tapahtui, ja ne palas takaisin paniikinomaisesti huutaen, sekavana parvena.
Mihin lie törmäsivät. Tuossa ottamassani kuvassa näkyy joku epämääräinen valkea parven perässä. Aika jäykkä ollakseen lintu, ja mikä petolintu olis valkoinen? Pelotteliko joku niitä lennokilla tms?


Syksy on nyt niin kaunis, että en muista näin hienoa ruskaa olleen ikinä. Muistini on toki huono, eikä aina ole jaksanut edes kiinnittää huomiota, vaikka olis ruska ollutkin. Olen kiiruhtanut katse maassa työelämässä ja hektisessä pikkulapsiarjessa masentuneena ja väsyneenä.



Nyt tästä saa jotain irtikin. Hienon kesän jälkeen suretti, kun tuli syksy - mutta mikä syksy! Värejä ja valoa täynnään! Tällaisesta syksystä minäkin pidän.

 Eilen oli pilvillä tukka. Varmaan siellä satoi lunta, mutta se haihtui ennen maahan ehtimistään. Hassuja yksittäisiä pikkupilviä, jotka satoi.

 Puroruska ja maaruska.

Ja kivistä tykkään aina. 

Eilen kuopuskin tuli kotiin, ja perhe teki lähtöä Linnanmäen valokarnevaaliin. Istuin sohvalla ja nautiskelin katselemisesta ja kuuntelemisesta, ne hyöri ja nauroi jollekin jutulle puhelimessa ja oli iloisia ja sopuisia. Kun tietää, miten riitaisia ja mykkiä ja onnettomia perheitä on, niin olin kovin kiitollinen omastani. Onhan meilläkin ollut kurjia aikoja, ja varmaan niitä vielä tuleekin, mutta just nyt oli ja on hyvä. Otin hetkestä kiinni.

Olis varmaan tehny mullekin hyvää sielläkäynti, mutta mua vaan ahdistaa se pääkaupunkiseudun liikenne ja parkkipaikan löytämisen vaikeus, vaikka en ole edes itse ratissa. Mie jättäisin auton matkalle johonkin junaparkkiin ja menisin junalla loppumatkan, mutta mies rohkeana lähtee autolla seikkaileen sinne ja etsiin parkkipaikkaa. Onnenkantamoisena sen eilen saikin, kun joku just lähti.

Oon laitellu pihaa talvikuntoon, vois jo vedellä jotain valojakin, oli viimeksi saunaan mennessä pimeää. Patistin miehen ruohonleikkuuseen (tai en patistanut; aioin kyllä itse, mutta se ehti ensin) ja jo valmiiksi kipeä olkapäänsä kipustui lisää leikkurin käyntiinvetämisessä ja nyt se on tiistaihin asti saikulla. Jännetulehdus.

Sumuinen aamu, puolipilvisyyttä tässä odotellaan.

14 kommenttia:

  1. Ihania kuvia sulla! Oikein tuli hyvä mieli niitä katsellessa, ittelläni kun on vaan tämä kännykkäkanera!

    Me oltiin viime lauantaina kaksosten 14-vuotis päivillä. 14-vuotis!!! Ja ne ihanaiset (oikeen jo naiset, melkein) sanoivat tulevansa meille pariksi päiväksi, eihän ne varmaan enää pitkään tule, mutta ihanaa kun vielä tulevat!

    Upeeta kun teillä on ollut niin hyviä aikoja, pidä todellakin niistä kiinni!
    Hyvää viikonloppua sulle ja teille kaikille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Pidä sinäkin kaksosista kiinni <3

      Poista
  2. Me kans ollaan kuopuksen kanssa ihailtu ruskaa ihan päivittäin. Nytkin kun ajoin kylillä, niin ihailin yhtä pensasaitaa, että miten voi olla niin punainen ja upea. Väreistä saa kyllä selkeästi voimaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, auringosta ja väreistä saa niin paljon irti versus esim. viime syksy. Vettä lotisi ja puiden lehdetkin vain ruskistui ja putosi.

      Poista
  3. Onpa kaunis sininen taivas kuvissasi.

    Kyllä on aivan mahtava lokakuu lämpöineen saatu vielä komean kesän päälle. Olemme saaressa vielä huomiseen ja soutelimme (mies veti uistinta) ja on upea ruska joka saaressa keltainen loisto vaan valaisee vielä illan hämärässä.

    Tuollaisia kiviä tääällä saaressa on paljon, vielä isompiakin. Vanhoja jääkauden jäänteitä. Minäkin tykkään niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jääkauden jäänteitä tuokin, koko harjun päällystä on isoja järkäleitä täynnään.

      Poista
  4. On ihan uskomaton syksy! Ihanaa, että sielläkin syksy näyttää ne parhaat puolensa. Vaikka näillä main usein lämmintä ja kaunista tähän aikaan onkin, se kultainen lokakuu, harvoin on kuitenkaan näin pitkiä kausia yhtenään lämmintä. Enpä muista, että oltais aikaisemmin vielä lokakuussa kasteltu puutarhaa.
    Saksanpähkinäpuukin teki aivan valtaisan sadon. Vähän ihmettelin, kun on ollut niin kuivaa, mutta ilmeisesti vanhan puun juuret ovat niin syvällä, ettei sitä helteet hetkauttaneet.

    Tuollaiset hetket ovat just niitä todellisia helmiä. On niin kiva muutenkin lukea, miten lämpimään sävyyn kirjoitat perheestäsi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, teillä saadaan pähkinöitäkin! Täällä kuulemma se vähäinenkin sato menee parempiin suihin... meillekin ostettiin joskus pähkinäpuu, mutta sehän kuoli heti.

      Meillä on niin mukavat ja keskenään hyvin toimeentulevat lapset, se on varmaan suurin syy siihen, että voi lämpimästi puhua. Ne ei juurikaan oo ikinä riidelly. Se on luultavasti ainutlaatuista sisaruksilla. Kaikki tietämäni ihmiset on tapelleet sisarustensa kanssa :D

      Poista
    2. Pähkinäpuu on ihana. Miehen veli on ollut sitä kaatamassa jo koko sen ajan, kun ollaan tässä asuttu, kun kuulemma tekee vain roskaa.
      Meille ei kyllä ikinä tulis mieleenkään kaataa sitä. Vanha ja komea puu, joka tuottaa vielä mahtavat määrät pähkinöitäkin. Kyllähän siitä lehtiä tippuu, mutta tuskin yhtään sen enempää kuin muistakaan lehtipuista. Eikä se ole onneksi hänen työtään korjata niitä lehtiä pois. :-D

      Mulla on serkkutytöt (nämä kaksi, joista olen varmaan kirjoittanutkin, että ovat kuin pikkusiskojani), joilla on myös tuollainen mahtava sisarussuhde. Heillä on ikäero 1,5 vuotta ja he ovat olleet aina toistensa parhaat ystävät ja lienevät sitä edelleenkin. Nytkin Moona oli siskonsa häissä kaasona ja heillä on paljolti sama kaveriporukka. En myöskään muista, että olisivat koskaan pahemmin tapelleet. Kullan arvoista monin tavoin tuollainen suhde.

      Poista
    3. Olisko se pieni ikäero siinä olennainen? Näilläkin on vuosi ja 8kk ikäeroa. Nuorempi syntyi kilon painavampana ja otti isosiskonsa nopeasti kiinni kasvussa, mulla oli kaksosten rattaat niille, ja joillekin mammoille menivät kaksosina läpi :)

      Poista
  5. Tämä syksy on tosiaan ollut ehdottoman kaunis ja mieltä piristävä :-)

    Tuo valkoinen näyttää ennemminkin lennokilta kuin linnulta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se näyttää. Suututti oikein, kun huomasin. Ensin aattelin, että joku petolintu ne säikytti, mutta kuvasta näkyi ihan muu syyllinen. Tuntuu vaan niin ääliömäiseltä säikytellä muuttolintuja. Ne lähtikin sitten luoteen sijasta kaakkoon, toivottavasti ei eksyneet...

      Poista
  6. Upeita kuvia, valtavat hanhimäärät! Täällä on suurin osa puista ihan kaljuina, pilvistä, harmaata, väliin tihkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) sitä samaahan se on täällä kohta.

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...