Päästä hampaisiin

Aiemmin tällä viikolla kävin apteekissa, ja siinä vuoroani odotellessa poimin hyllystä muuta tarvittavaa. Apteekki-ihminen huomasi kasassani Ibumaxin, ja kysyi, onko se mulle ja olenko tietoinen, että sillä on yhteisvaikutuksia syömäni mielialalääkkeen kanssa. Maha-suolikanavan verenvuotomahdollisuus. No enpä ollu tienny tuotakaan, varmaan se lukee siinä lakanassa, joka tulee lääkkeen mukana, mutta on menny ohi. Ibuprofeenihan on se ensisijainen lääke, mitä erinäisiin kipuihini syön, ja nyt sitten pelottaa syödä sitäkin. Parasetamoli kun ei yksinään oikein tehoa ainakaan päänsärkyyn. Onhan muilla ollu niitä ylävatsakipuja, mutta oon pannu ne sappivaivan tiliin.

Tarjosi Somacia vatsansuojaksi, mutta ei mulla oo semmosiin luksuslääkkeisiin varaa. Sitä kun ei syödä tarvittaessa, vaan jatkuvasti, ja mulla ei oo semmosta jatkuvaa lääkitystä, joka vaatis vatsansuojan.

Nyt on ollu hammaskipujakin. Piti oikein tilata hammaslääkärin aika, vaikka tarkastuksen aika olis ollu vasta kesällä. Jännä, että sitä tarkastusta ei voi aikaistaa, vaan jomotustapauksissa se on aina se hammaslääkäri. Ja tarkastus sitten kesällä. Mutta en tiedä, onko kyseessä reikä vai ne iänikuiset purentavaivat, eilenaamulla kuitenkin lähti kipu ylähampaista päähän, vai oliko se lähteny päästä (jota särki koko yön) hampaisiin, joka tapauksessa särkylääkettä ja lopulta migreenilääkettä piti ottaa. Ja sitten mut herätettiin kesken päikkäreiden (ku ne lääkkeet väsyttää entisestään) kaupunkiasioille ja sit piti viedä tyttö poikakaverilleen ja sen jälkeen kaaduin sohvalle uupuneena.

Pakko oli siitä vielä nousta ja lähteä koirien kanssa lenkille, ennenkuin tulee pimeä. Ja heti muutaman sata metriä käveltyäni tuntui, että hei tää on kivaa ja teki mieli lähteä pidemmällekin, mutta en ollu syöny (hätäseen ennen lähtöä heitin pari eineslihapullaa ääntä kohti) ja sen tietää, miten käy jos lähtee pitkälle ilman energiavarastoa. Kävin samalla reissulla katsomassa suppilovahveropaikkani, mutta tasan yksi löytyi. Siitä ei oikein soosiksi ole.

Oli mulla vähän huoliakin, nekin väsyttää. Eilen oli miehen kans vähän puhettakin, se ihmetteli miks mun pitää olla tämmönen, että aattelen vaan mitä pahaa vois tapahtua. Sitten kun kysyin, miksi ei voisi ajatella eteenpäin ja kenties varautua siihen pahaan, toisin kuin hän itse joka ei suo ajatustakaan tulevaisuudelle esim. laittamalla säästöön pahan päivän varalle, vaan ottaa aina vaan lisää lainaa, niin ei sitten enää ollukaan mitään sanottavaa. Siinä vaiheessa se aina alkaa puhuun koirille lässynlässyä.

Väritön

Värit lähtee kuvatessa koirien pusakoistakin

Valkopeippi kukkii marraskuun puolivälissä