lauantai 3. marraskuuta 2018

Pyhäinpäivänä pössähtää

Blogi näytti niin synkältä, piti ihan ensitöiksi ruveta säätämään iloisemman väristä taustaa, kun muutenkin on otettava kevät tähtäimeen. Sanokaa, jos joku ottaa liikaa silmänpohjaan, niin muutan. Jos osaan.

Meillä on jotain ihme häikkää katuvaloissa - eilen ne oli päällä, kun lähdettiin kuopuksen kanssa katsomaan, joko hautausmaalla lainehtii liekkimeri pyhäinpäivän kunniaksi (eipä juuri) mutta kun tultiin takaisin siinä puoli yhdeksän maissa, oli katuvalot pimeenä. Tänäaamuna ne paloi, kun kuudelta heräsin, mutta kohta sammuivat eikä oo sen koommin syttyneet. Häiriöt alkoi viime viikonloppuna, kun kelloja käännettiin ja valojen sammumisaikaa siirrettiin myös. Täällähän säästetään sammuttamalla katuvalot puolenyön ja viiden välillä. Onneksi kuopuksella oli tehokas lamppu mukana, se tiiraili sillä peurojen kiiluvia silmiä :) sillä on nyt semmonen harrastus, peurojen ja muiden eläinten bongailu.

Ihana, rakas kuopukseni myös irtokarkkeja kerätessään otti mullekin maissipalloja, joissa on suklaakuori... poikkesin herkkulakostani noin kuuden maissisuklaapallon verran, oli kyllä sen arvoista! Ei tää lakkoilu muutenkaan oo enää niin kamalaa. Kaipa se suklaan mussutus on mulla vaan paha tapa.

Tämä keltahytykkä (googletin) kasvaa koivupöllissä. Hauska väriläiskä, kun muuten alkaa nyt jo olla se kurjan harmaanruskeenmusta ankeus. On jotain vihreääkin vielä, mutta sekin on ankeaa vihreyttä. Semmosta "kuolen kohta"-vihreyttä. Eilen kävin aamupäivällä koirien kans lenkin, ja kyllä oli surkeaa. Sumu oli niin isoina pisaroina ilmassa, että vaatteet kastui, ja takastullessa alkoi tihuttaa vettäkin. Korpin ronkkuna kruunasi alakulon. Koirat käveli haluttoman näköisenä perässä, ja punaisessa isossa villapaidassaan etenkin tuo luppakorvainen näytti ihan Muumitarinan Surku -koiralta. Vasta, kun tultiin risteykseen, mistä lähdettiin kotiinpäin, tuli koiriin vauhtia.

Mutta märässä syksykelissä jäkälät hehkui! Koiria pidellessä (ja koska oli niin hämärä päivä) en saanu tämän tarkempaa kuvaa otettua, mutta tässä nyt on jäkälää hattuna kannonnokassa.
Monta pientä hauskaa juttua jää kuvaamatta, kun pitäs ensin koirat köyttää kiinni johonkin kauemmas ja mennä sit kuvaamaan. Oli mulla hetken aikaa koirat irtikin, mutta ei ne juuri arvostaneet asiaa. Ja nehän tulee heti nokkansa kanssa kuvaan.

Lämmin on kyllä ollu, pari päivää sitten punoin taas yhden lintukodon, vähän sellasen pienemmän. Pajua olis vielä, mutta märässä ja kylmässä ei oo kiva punoskella. Pitäs tehdä joku isompi juttu, kun niitä paksumpia pajujakin on.

Mulla oli aiemmin ostamani valoverkko ulko-ja sisäkäyttöön, ollut jonkun vuoden vintissä ja nyt ripustin sen varaston seinälle kun se pari vuotta vanha valoletku niin huonosti enää palaa. No, ei pala verkkokaan hyvin - valmiiksi jo monta lamppua pimeenä. Höh. En oo tienny, että tuollaisetkin pilaantuu paketissaan parissa vuodessa. On tuo saunapolku ihan kamalan pimee nyt vielä, kun ei ole yhtään lunta ja varsinkin kun katuvalotkaan ei aina pala.

Miehellä oli työpaikan virkistyspäivä, olivat syömässä ja juomapiikki auki ties mihin asti. Se kyseli multa aiemmin kyytiä, mie pitkin hampain lupauduin, vaikka sanoin etten yhtään pidä siitä että ilmaista viinaa on tarjolla ja muistutin, miten aiemmilla kerroilla on käynyt. No, torstaina se sitten sanoi, että meneekin omalla autolla, totesi itsekin että tahtoo mopo lähteä käsistä hänellä sellasissa tilaisuuksissa. Ei se oo ihan toivoton tapaus ♥ tai sitten alkaa aikuistua. Tällä hetkellä monella seurueen jäsenistä ei oo varmaankaan kovin virkistynyt olo, mutta mies tuli ennen ysiä kotiin, joi muutaman kaljan ja tuli nukkuun jo ennen puoltayötä. Joku kyllä soitti sille yöllä, mie säikähdin ihan rutosti puhelimen ääneen herätessäni, mutta onneksi ei sen enempää häiriötä tullut. 

Oon muuten tehnyt vuoden ennätyksen lokakuun mitatuissa kävelykilometreissä! Siitäkin kuuluu kyllä miehelle kiitos, kun se on raahannut mua mukanaan ties missä. Minimin ja maksimin välillä on liki kuusikymmentä kilometriä, mutta minimi tulikin helmikuussa, jossa on vähemmän päiviä, sit oli sitkee flunssa ja kovia pakkasia, jotka vähensi ulkoilua.

10 kommenttia:

  1. Nii, mikä pössähtää :)
    Iloinen tausta, ei ainakaan vielä käy silimiin.
    Nostan hattua sun miehelle, monikohan mies on menny omalla autolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämmönen postaus pössähtää uuden näköisenä? :D Eipä juuri ollu muita autoilijoita siinä virkistysporukassa, kuulemma.

      Poista
  2. Blogisi pärähti esille ja ihmettelin, että mitä on taphtunut. Onpa freesimpi ilme nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtelu on toisinaan hyvästä. Edellinen oli joskus mielestäni kodikas, nyt se alkoi näyttää ahdistavalta...

      Poista
  3. Ai että oon ilonen tosta miehen päätöksestä!! (Saatan ottaa tän turhan omakohtaisesti historian vuoksi).
    Meillä on tarkoitus illalla käydä katsomassa valomerta, jossain. Ja toki viemässä oma kynttilä rakkaille.
    Kivalta näyttää tämä vihreys, raikkaalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie kans ilonen :) Muutenkin tää viikonloppu ollu niin mukava.

      Poista
  4. Oli synkeää ja harmaata/ruskeaa sienimetsällä, mutta kiva kun tuli lähdettyä silti - oli suppiksia ihan riesaksi asti. Pitää äitille antaa ;-)

    Illalla täytynee vielä käydä hautausmaalla ihailemassa kynttilöitä ja viedä omakin sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne suppikset on sitä hyvää ja elävää ruskeutta :) Onnea sienisaaliista!

      Poista
  5. Minäkin olen viritellyt ensimmäisiä talvivaloja käyttöön. Tuntuu siltä, että tämä harmaa ja tumma vaihe vuodesta on tarkoitettu enimmäkseen sisällä vietettäväksi. Sisätiloihin panostaminen kannattaa siis, vaikka sitä tekisi kuinka vähän :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eka isohko kynttilä on jo palanut loppuun, pitää purkaa seuraava kääreestä :)

      Poista

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...